Blogipedia: Säksätys

Säksätys on suunnistusrata tai sen osa, jossa suunnistustehtävää on pyritty vaikeuttamaan tarpeettoman paljon joko laittamalla radalle liian paljon rasteja tai lisäämällä karttaan ylimääräisiä kohteita, taikka poistamaan kartasta suunnistustehtävän kannalta oleellisia kohteita.

Säksätyksiä esiintyy huomattavan paljon iltarasteilla sekä valmennusryhmien taitoharjoituksissa. Sen sijaan kansallisissa kisoissa niitä esiintyy vain harvakseltaan. Huomiota herättävin nykyajan säksätys oli Kevätyönviesti 2010, jossa järjestäjät suunnittelivat säksätysradat pakon sanelemana myöhäisen kevään johdosta.

Säksätyksen fysiologiset vaikutukset

Normaalista suunnistuksesta poiketen säksätysradalla elimistön rasitustaso pysyy 85 prosenttisesti aerobisen kynnyksen alapuolella.

Säksätys 1

Tyypillisessä säksätyksessä rastiväliltä on poistettu rastin löytymisen kannalta oleelliset kohteet eli esimerkiksi kaikki korkeuskäyrät, kivet, jyrkänteet sekä suot ja järvet. Säksätysvälillä karttaan jäljelle jääneiden kohteiden havainnointia kartasta on pyritty vaikeuttamaan lisäämällä kartta täyteen pystyvihreää. Tyypin 1 säksätyksiä esiintyy pääosin Tampereen seudun aluevalmennusryhmän treeneissä.

Säksätys 2

Säksätysradan saa myös muodostettua poistamalla rastiväliltä kaikki kohteet 95% matkalta. Esimerkiksi puolen kilometrin välillä tämä tarkoittaa sitä, että säksätyksessä rastivälillä näkyy rastiltalähdön jälkeen esimmäinen kohde ja seuraavaksi karttaan on merkitty 20 metriä ennen rastia oleva pistekumpare. Säksätyksen kriteerien täyttymiseksi kohteiden poistoa on esiinnyttävä vähintään puolella koko radan rastiväleistä. Tyypin 2 säksätys on laajimmille levinnyt säksätys, jota esiintyy kaikkialla Euroopassa.

Säksätys 3

Säksätyksen saa myös aikaan lisäämällä suunnistusradalle liian paljon rasteja. Esimerkiksi jos pienipiirteiselle kartalle, joka koostuu kolmesta 500m x 500m kokoisesta alueesta, on tehty 7,9 kilometrin rata, jossa on 24 rastia, voidaan puhua kiistattomasti säksätyksestä. Rastisäksätys on ainoa säksätyksen muoto, jota esiintyy iltarasteilla ja kansallisissa kilpailuissa.

Säksätyksen esiintyvyys

Yleensä säksätys ei esiinny luonnossa puhtaasti missään luokassa, vaan säksätys on sekoitus kaikkea kolmea tyyppiä. Ainoastaan kansallisissa kilpailuissa, viesteissä tai iltarasteilla esiintyvä säksätys on kolmostyyppiä. Näissä tapauksissa rata on yleensä säksätyksen ja normaalin radan rajatapaus, joka ei ole yksiselitteisesti luokiteltavissa säksätykseksi.

Huippuliigasäksätys

Säksätyksen alalajiin kuuluun ns. Huippuliigasäksätys, jossa keskimatkan radan keskiosiin on pyritty laatimaan perhoshajonta, jonka kokonaispituus on korkeintaan 600 metriä, ja jonka sisällä on rasteja kahdeksan tai enemmän. Huippuliigasäksätyksen tavoitteena on hajauttaa minuutin välein maastoon lähteneet kilpailijat, jotka ovat mahdollisesti saaneet toisiaan kiinni. Huippuliigasäksätyksen tunnusmerkitöön kuuluu myös se, että 500 metriä ennen tai jälkeen säktätyksen metsässä on televisiokamera, joiden esiintyvyys suomalaisessa luonnossa on muuten harvinaista.

Säksätyksen syyt

Säksätyksiä tietoisesti laatineet henkilöt ovat perustelleet säksätysten laittamista sillä että, niillä katsotaan olevan suunnistustaitoa kehittävä vaikutus. Tämä väite ei ole kuitenkaan saanut aukotonta tiedeyhteisön tukea, ja varsinkin säksätysratoja kiertäneen urheilijaston keskuudessa säksätykset ovat saaneet osakseen huomattavaa kritiikkiä.

Kansainvälisissä suunnistuspiireissä säksätyksiä on järjestetty pyrkimyksenä saada suunnistus olympialajiksi.

Säksätyksen vaikutukset urheilijaan

Säksätyksellä on todettu olleen vaikutuksta urheilijan toimintaan. Säksätysten yleistyessä urheilija on kiinnittänyt yhä vähemmän huomiota omaan fyysiseen suorituskykyynsä. Vastapainoksi urheilija on keskittänyt yhä enemmän voimavaroja tuurin lisäämiseen, sekä erilaisten uskontojen harjoittamiseen. Näiden avulla suunnistaja on pyrkinyt selviämään säksätyksistä paremmin.

Säksätystutkimuksia

Vuonna 2010 tehty turtolalainen tutkimus osoitti, että suomalaisilla säksätyksillä ei todettu olleen suunnistustaitoon merkittävästi parantavia vaikutusia. Toisaalta tutkimus näytti, että säksätykset kasvattivat suunnistajan vitutuksenhallintaa, sekä saivat säksätysradan kiertäneet urheilijat nauttimaan suunnistuksen ulkopuolisesta elämästä normaaleja suunnistusratoja kiertänyttä verrokkiryhmää enemmän.

Kansainvälinen tutkimusryhmä selvitti säksätysten vaikutuksia muualla maailmassa. Ulkomailla esiintyvät säksätykset, joiden avulla pyrittiin saamaan laji olympialaisiin kasvatti lajin medianäkyvyyttä. Esimerkiksi media-aika kaupallisten televisioyhtiöiden myöhäisillan uutislähetysten loppukevennyksissä kasvoi voimakkaasti.

Säksätyksen käyttö suomen kielessä

Säksätys on verrattain uusi sana suomen kielessä. Alhaalla on esitetty esimerkkejä sanan käytöstä.

Esimerkki 1: "Mikäs on päivän epistola? Ei kai oo vaan mitään säksätyksiä?"

Esimerkki 2: "Nyt on jo tällä leirillä tullu suunnistettua sen verran ettei jaksais enää keskittyä. Toivottavasti illan reenissä ei ois mitään Tainin säksätyksiä."