Vauhtikestävyyttä kansalle, joka aerobisella puolella vaeltaa

Viime viikonloppuna oli leiri, eli training camp. Tapahtumapaikkana oli Jämi. Mukana oli myös Angelniemen Ankkuri, YKV ja tukku pohjanmaalaisia aluevalmennettavia. Ai niin, olihan siellä myös Rasti-Kurikan miehet Pohojanmaalta, esimerkiksi David Brickhill-Jones.

Perjantaina oli ohjelmassa turhanpäivänen kevyt lenkki. Voi piru että nää perjantai-illan treenit on tyhjänpäiväisiä, tuntuu ihan turhalta tehdä niitä. Ensin juostaan 6,5km Pirttikylään päin ja sitten takas. Menomatkalla puhutaan naisista ja paluumatkalla naisista.

Lauantaina oli ohjelmassa 17,8 kilometrin testijuoksu. Peruskauraa sanoo kaikki paitsi ruotsalaiset intervallimiehet ja Angelniemen Ankkuri, joka vetää vaan ylivauhtisia PK-vaelluksia (hähhää, saimpas kostettua Mäksän propagandan, olihan sitä jo odotettu joulukuun puolestavälistä!). Vauhti oli kovaa, vielä kovempaa se oli Dmitri Tsvetkovilla ja B-J:llä, jotka tarpoivat puoliksi auraamattomalla tiellä reissun melkein tuntiin (tulokset).

Iltapäivällä oli ohjelmassa kympin perinteinen. Alunperin piti olla takaa-ajona testijuoksun tulosten perusteella. Olinkin odottanut innolla sitä, miten venäläinen ja britti ratkoisivat lopullisen paremmuutensa. Kävi kuitenkin ilmi ettei kummallakaan ollut mukana suksia, joten se lässähti siihen. Vedettiin sitten 15 sekunnin lähtövälillä kuntokymppi ja niihän siinä kävi että kaikki meni ohi, vaikka melkein ensimmäisenä pääsin lähtemään. Voitelin sukset katsomatta ikkunasta ulos pyryttävään maisemaan. No paskan suksen syyksi voi kympin kisassa laittaa ainakin 6 minuuttia.

Olen muistaakseni jossain blogikirjoituksessani kertonut ojentajalihasteni olevan vahvat kuin Afganistanin demokraattiset perinteet ja voin kertoa, että molemmat asiat ovat yhtä vahvoja kuin silloin asiani ilmaistessani, käsiä en siis voinut käyttää. Jaloillahan voisi aina hiihdossa potkia, mutta jos ne sukset on voideltu jonkun nätin kelin voiteella niin sitten ei voi.

Lauantai-iltana olo oli kahden kovan reenin päätteeksi hieman rikkinäinen. Onneksi tiesin sunnuntaiaamun auringon noustessa edessä olevan perinteinen sunnuntain pitkä ja rauhallinen. Jotta lenkillä olisi mukavampaa ja sosiaalisempaa niin päätimme lähteä V7:n kanssa lenkille kahden venäjää puhuvan sekä yhden mp3 soittimesta musiikkia kuuntelevan britin kanssa.

Reima Country Centerin eteiseen astuessamme Dima näytti meille Anna Abreun kuvaa. "Kaunis tyttö", ajattelin. Sitten huomasin Annan otsan oikealle puolelle kuulakärkikynällä kirjoitetun sarjan. Nopeasti tulkittuna se kertoi, että pitkän ja rauhallisen lenkin ensimmäiset 12 kilometriä juostaan kilometrivauhtia 4.15, jonka jälkeen seuraavat kuusi kilometriä 4.00-vauhtia. Sitten ollaankin takaisin perillä Jämillä, jonka jälkeen juostaan Pirttikyläntien risteykseen 2,5 kilometriä vauhdilla 3.30, jonka jälkeen juostaan takaisin Jämille täysillä. Onneksi olin siinä vaiheessa unohtanut autuaasti sen, että eilisillan lumipyryn jäljiltä teitä ei oltu aurattu. Se kyllä selvisi aika pian.

No mä mietinkin, että olisihan se vaikea puhua yhteislenkillä kun kaksi puhuu venäjää ja yksi kuuntelee jotain musiikkia. Tämmöinen sosiaalisesti vaikea tilanne kun ei tiedä millä kielellä ja mistä asiasta puhua ratkaistiin tällä kertaa vauhdin avulla. Ei neljänviidentoista vauhdissa umpihangessa paljon tule mieleenkään mitään juttua, varsinkin jos edellisenä päivänä on urheillut 30 kilometriä täysillä. Ja jutellahan saa, ei se ole kiellettyä. Ja juttelihan ne venäläiset koko ajan venäjäks. B-J ei osallistunut kun se kuunteli musiikkia.

Lenkki on puolessavälissä. Pakotan väsyneitä reisiäni vuorotellen ottamaan askeleen eteenpäin ja katselen vauhtilappua hieman huolissani. Tässä pitäisi jaksaa vielä puolet kiihtyvällä vauhdilla. Olemme 7 kilometrin päässä Jämiltä. Jos hyydyn niin täällä olen enkä muuta voi. V7:kin taisi katsoa lappua hieman huolissaan, vaikkei se sitä taida myöntää.

Sitten B-J tarttuu vauhtilappuun, avaa taitellun lapun, ja taittelee sen niin, että km-vauhdit ja matka menee piiloon, jotta Anna Abreun kuvaa näkyy kokonaan. Kuulen natiivienglannin aksentilla repliikin "She's beautiful".

Sata metriä siitä ja mä olen 50metriä muiden perässä. Kaksi kilometriä siitä ja mä olen kaksi kilometriä muiden perässä.

Alkuviikon lepään.