Jo kaksi vuotta kestänyt maailmantalouden kurimus on karsinut kovalla kädellä työpaikkoja Troshawurin kaupungissa, joka sijaitse 170 kilometriä pääkaupungista Dhakasta pohjoiseen.
Kuluneet kuukaudet ovat olleet erityisen synkkiä bangladeshilaisille teollisuusyrityksille. Länsimaisista tekstiilivalmistajista yksi toisensa jälkeen on sulkenut tehtaitaan tuotannollisista syistä. Pakkotilanne syntyy kun tuotteet eivät yksinkertaisesti mene kaupaksi lännen markkinoilla. Erityisen kipeästi lama on lyönyt lapsityövoimaa käyttäviin tehtaisiin.
Viime viikolla maailmanlaajuisesti tunnettu urheiluvälinevalmistaja sulki kaupungista tehtaansa ja yli 200 lasta jäi työttömäksi.
-Ei täältä löydy työtä, sanoo tehtaan mukana työpaikkansa menettänyt Mushawar, 13.
-Nykyään minulla ei ole muuta tekemistä kuin käydä koulussa. Aamulla tulen torille ja yritän saada työtä. Mutta kun sitä ei ole, joudun menemään kouluun koko päiväksi.
Paikallinen ammattiyhdistysaktiivi Omikwal Hidebaru on huolissaan erityisesti lasten työpaikkojen katoamisesta.
-Tehtaanjohtajat irtisanovat usein alle 12-vuotiaita, sillä heillä on vähän koulutusta sekä vähän työkokemusta. Siksi he saavat lähteä irtisanomisaallon etuharjanteella.
Hidebaru on myös huolissaan siitä, että ammattiyhdistysliikkeiden perinteisesti käyttämät voimatoimet ovat täysin tehottomia. Hän osoittaa oikealla kädellä edessä seisovaa tehdashallia ja kertoo:
-Tuosta jalkapallotehtaasta ilmoitettiin viime viikolla, että puolet väestä saa lähteä. Lapset yrittivät mielenilmausta ulosmarssilla, mutta se vesittyi kun kukaan 4-vuotiaista jalkapallonompelijoista ei ylettynyt avaamaan tehdashallin ulko-ovea. Täten he eivät voineet marssia ulos.
Yhä kasvavan epävarmuuden yllä on vaikea löytää mitään hyvää. Yhdysvaltojen asuntokuplasta liikkeelle lähtenyt synkkyys tuli täysin yllättäen. Jotakin sen nopeudesta ja rajuudesta kertoo sekin, että vielä kolme vuotta sitten Bangladeshin hallitus pohti, miten kansalaiset saadaan työelämään yhä varhaisemmin. Nyt jo kolmevuotiaiden työttömyysaste on noussut lähes 30 prosenttiin, eikä hallituksen huolenaiheet ole enää samat.
7-vuotias Iramil Drasi on yksi onnekkaita, hänen tehtaansa jatkaa yhä tuotantoa.
-Olen työskennellyt suurimman osan elämästäni tässä tehtaassa. Joka aamu rukoilen, että saan työskennellä vielä huomennakin. Jos työt loppuvat, miten elätän vanhempani ja isovanhempani, hän kysyy ja jatkaa lenkkitossun nauhoittamista.
Vaikka läntisen maailman teollisuustuontanto elpyisi, kestää vielä kauan ennen kuin nousukauden hedelmistä päästään nauttimaan idässä. Nuorimmat laman uhrit ovat tuskin vielä edes syntyneet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Koitin tuosa viikolla vakuutella lapsille, että jokainen pitää tuoda perjantaihin mennessä vähintään 100 euroa, jotta isä pääsee leirille. Jotenkin tuntuu, että koulu pilaa pisnekset ja reenit näin talvisin. Kesällä asia on aivan toisin, ku lapsilla on aikaa tehdä töitä.
Lähetä kommentti