Comeback

Terve!

On melkoisen hiljaista täällä, kukaan ei ole kirjoittanut mitään. Se johtuu siitä, että olen ollut netin ulottumattomissa.

Vietin joulun ja sitä edeltäneen viikon Kiilopäällä, tuolla perinteisen tyylin hiihtäjien Mekassa. Arki Kiilopäällä sujui kuin elokuvissa. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvinnut pahemmin seurata.

Herätys yhdentoista aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, pari Calgary Flamesilla pelattua matsia pleikkari kagosessa ja lenkille. Lenkkimaastothan olivat kerrassaan mahtavat.

Sallittua juoksualustaa ei juurikaan löytynyt. Maasto kumpuili koko ajan ylös ja alas, mutta mäet olivat mukavan hiihdettäviä, ja käveltäviä briteille ja pohjoiskorealaisille turisteille.

Mäissä kahdenkymmenenseitsemän asteen pakkasen ja unohdetun astmalääkkeen huomasi heti, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "ja hengästyminen on tosiasia".

Promillet olivat todennäköisesti ainakin 10 pykälää kotia matalammalla. Varmaksi en voi sanoa, sillä kossupullon pakkasin keittiön kaappiin, jota en ottanut mukaan.

Noniin, jokohan sitä tämän jälkeen saisi aikaan jotain ihan omaakin tekstiä?

Kuuhun en ihan suksinut, mutta kilometrejä kertyi sen reilu 300 Atomiceilla ja Peltosilla. Sauconytkin vaimensivat Kakslauttasen ja Kiilopään tunturikeskuksen välistä tietä reilun sadan kilometrin matkalta.

Ai niin ja voitin Stanley Cupin! Kaadoin Carolinan finaalissa voitoin 4-3. Olin ottelusarjassa jo 1-3 tappiolla, mutta nousin tasoihin. Suuret kiitokset Primeaulle ja Lombardille. Viimeisessä matsissa Jarome Iginla, tuo Nigerian lahja albertalaiselle jääkiekkoilulle teki hattutempun ratkaisevan ottelun kolmannessa erässä, viimeisen tyhjiin. 3-0 voitto tarkoitti myös nollapeliä Miikka Kiprusoffille ratkaisuottelussa. Kiitokset vielä hänellekin!

Kaksiviikkoisen rupeaman ensimmäiset kuusi päivää olivat kyllä melkoista askeesia. Autoa ei ollut, joten kaupassa piti käydä 14 kilometrin päässä hiihtäen, Hesari piti hakea 1,3km päästä ja pleikkarillakin piti pelata SM-liigaa.

Lähes 30 asteen pakkasessa kauppareissu vaatii pieniä virityksiä. Esim maitopurkki piti pitää piilossa pakkaselta. Olisin joutunut laittamaan sen varmaan alushousujen väliin (ei sisään vaan väliin, joidenkin niiden kuuden jalassa olleen kalsarin väliin)mikäli mukanani ei olisi ollut kannettavaa kylmälaukkua. Sinnekään ei ihan kaikki ostokset mahtuneet. Niistä elintarvikkeista, jotka eivät mahtuneet laukkuun, tuli kuolintarvikkeita. Esimerkiksi jäävuorisalaatista tuli nimensä mukaista tavaraa.

Arki alkaa taas täällä Etelä-Suomessa, tuossa valkoisen paskan täyttämässä valtakunnassa. Pitäisi seurata urheilua, lukea tenttikirjoja, urheilla itse ja sitten vielä pitää tätä blogia. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Ja kun en itse saa aikaiseksi, niin:

Takaisin päivärytmiin. Iltapäivän lenkin jälkeen tyttöystävä laittaa jotain lounasta. Illalla taas kaksi numeroa liian pienet monot jalkaan ja menoksi. Ennen illallista vielä tulet takkaan. Elimistö on sopeutunut Kabanossiin oikein hyvin, Calgaryn maalivahtipeli toimii ja treeni maittaa.

Täysin maltittoman alun jälkeen on kova into siirtyä totaalijumista irrottautumiseen.