Smoolannin paluumatka. Sinulla on ihana valkoinen paita ja lyhyet hiukset. Olethan käynyt shoppailemassa edeltävänä torstaina. Sen jälkeen olet käynyt Asematunnelin parturissa. Siniset silmäsi tekevät vaikutuksen kaikkiin tanssilattian tyttöihin. Olet ihan järjettömän söpö. Marco Bjurström söisi sinut yhdellä suupalalla, Naomi Campbell myös. Peppusi on kuin Enrigue Iglesiaksen, tanssiaskeleesi kuin Emil Laurin.
Koko laivan kaunein ja kuumin tyttö on niin innoissaan, että tarjoaa sinulle Vodka Martinin ravistettuna ja tislattuna niin kuin Bond sen vetää. Juttelette niitä näitä. Ympärillä muut miehet katsovat katkerina vierestä kun heität hauskaa läppää. Huumorisi on purevaa. Et tiedä katsoako tytön ihanaa hymyä vai hieman alempana loistavaa kaula-aukkoa, joka on paljas kuin Kätkätunturin laki.
Valomerkki on puolen tunnin päässä, joten on aika lähteä. Kysyt teille vai meille. Tyttö vastaa "Meille!"
Otat häntä kädestä ja kävelette ohi väsyneiden ja katkerien TuSsin, TuMen, Orientin, Pyrinnön, Nouskin ja Mäntsälän miehien. Hississä olette kahdestaan ja olisi jo mahdollisuus suudella, mutta päätät jättää kaiken myöhemmäksi. Tyydyt vain kehumaan hänen hymyään ja hänen edustamansa seuran seuratoimintaa.
Vitoskannen käytävällä ei tarvitse kävellä pitkällekään kun tyttö jo kaivaa laukustaan avainta. Hän ottaa sinua kiinni takapuolesta. Tunnet kuinka mieskuntosi on parempi kuin Peter Öbergillä ikinä. Havahdut ajatuksistasi kun Hän tarraa sinua kädestä ja pysäyttää. Kuuluu naks ja hytin ovi on auki. Herrajumala! Sehän on ihan tyhjä. Katsot hyttiin sisään ja alasängyllä on vain yhden henkilön tavarat. Tyttö on hytissään yksin! Kohta kaksin!
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Juuri kun olet astumassa hyttiin sisään, näet vasemmalla silmäkulmallasi käytävällä istuvat Antin ja Juuson. Irrotat otteen tytöstä ja hänelle enää ikinä mitään sanomatta tai edes päin katsomatta käännyt kohti miehiä ja kävelet heidän luokseen ja ryhdyt spekuloimaan ensi kesän SM-sprintistä.
Jälkitila:
Tyttö ei seuraa sinua vaan menee hyttiinsä melko järkyttyneenä ja epäuskoisena nukkumaan. Juuso ei järjestäjänä sano oikein mitään sprintistä, ei ainakaan mitään mikä hyödyttäisi sinua. Antti ei tiedä ensi kesän kisoista mitään. Alat tuntemaan itsesi väsyneeksi. Puhe siirtyy hetken kuluttua naisiin. Edellä mainitut sankarit kiroavat sitä, kun ei ole naisia näköpiirissä eikä niitä saa iskettyä millään. Ajattelet itseksesi hiljaa "Minulla oli mahdollisuus".
Artikkelisarja päättyy toistaiseksi tähän.
torstai, 26. marraskuuta 2009
tiistai, 24. marraskuuta 2009
Itsensä kiduttaja 2 - kadotetaan kulku
Koko vuoden olet tehnyt töitä kuntosi eteen. Olet reenannut 2-3 kertaa päivässä, pääosin juosten. Siitä ei ole maksettu palkkaa edes henkisesti. Keväällä ei nimittäin ole kulkenut yhtään eikä kesälläkään suoritukset olleet häävejä.
Vihdoin elokuussa, juuri syksyn SM-kisojen kynnyksellä kaikki muuttuu. Saat aivan megalomaaniset liikkuvuuskyvyt kuin sormia napsauttamalla. Intervallit sujuvat, jopa Wingstedt itse jäisi katselemaan kantapäitä. Reidet ovat kevyet, tunnet jokaisen lihakset ja jänteen. Koko kroppasi palvelee sinua ja tarkoitusperiäsi, joka on mahdollisimman nopea eteenpäin vievä liike. Et edes oikein hengästy kun juokseminen on niin helppoa ettei keuhkojen ikäänkuin tarvitse tehdä mitään. Tainin reenissä kaikki Hämeen seudun maajoukkuemiehet jäävät taaksesi eivätkä he oikein edes osaa sanoa mitään kun joku täysin B-kaderin mies on yhtäkkiä kuin elukka, jolle on annettu ihmisoikeudet. Juokseminen on lentämistä. Lentämistä asfaltilla, poluilla ja metässä. Maastoaskel on niin helppo ettei virheitäkään voi tehdä kun karttaa on aikaa lukea mielin määrin.
Kulku kestää koko elokuun, se itse asiassa paranee, vaikka ensin jo luulit ettei se voi tuosta parantua. SM-pitkän viikonloppu lähestyy, on perjantai-ilta ja seuraavana aamuna pitäisi lähteä juoksemaan karsintaa, joka toimii erinomaisena verryttelynä ennen sunnuntain A-finaalia, josta tulee elämäsi tähtihetki. On aika lähteä perjantai-illan fiilistelyverrylenkille.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Et menekään lenkille vaan otat kaapista pullon Koskenkorvaa. Tyhjennät pullon puolessatoista tunnissa. Sitten etsit kaupungista myöhään illalla aukiolevan kuntoklubin. Maksat 8 euron kertalipun ja menet tekemään kaikkia mahdollisia liikkeitä kaikilla mahdollisilla laitteilla. Ainakin jalkaprässiä 200 kilon painoilla. Lisäksi askelkyykkytankoon laitat painoa 89 kilon verran niin että toisella puolella on 20 kiloa ja toisella 69 kiloa. Ei sen väliä saatko ilmaan vai et. Et nosta koko kropalla vaan pelkästään selällä. Reisienlähentäjälaitteella lähentelet reisiäsi niin nopeasti kuin pystyt ja niin kauan kuin jaksat. Sen päälle vielä 30 muuta liikettä eri laitteilla. Sen jälkeen juokset kotiin NIIN KOVAA KUIN VAIN PÄÄSET.
Jälkitila:
Erinomainen kulunkadottaja. Karsinnan jouduit keskeyttämään eilisillan törttöilyn ja oksentelun takia. Sunnuntaiaamun B4-finaalissa juokset sen minkä pystyt. Häviät 14 minuuttia Yuri Agafontseville. Sen jälkeen onkin mukavaa katsoa sunnuntain A-finaalisteja loppusuoralla kaatosateessa ja ajatella: "Minäkin olisin voinut olla tuolla".
Vihdoin elokuussa, juuri syksyn SM-kisojen kynnyksellä kaikki muuttuu. Saat aivan megalomaaniset liikkuvuuskyvyt kuin sormia napsauttamalla. Intervallit sujuvat, jopa Wingstedt itse jäisi katselemaan kantapäitä. Reidet ovat kevyet, tunnet jokaisen lihakset ja jänteen. Koko kroppasi palvelee sinua ja tarkoitusperiäsi, joka on mahdollisimman nopea eteenpäin vievä liike. Et edes oikein hengästy kun juokseminen on niin helppoa ettei keuhkojen ikäänkuin tarvitse tehdä mitään. Tainin reenissä kaikki Hämeen seudun maajoukkuemiehet jäävät taaksesi eivätkä he oikein edes osaa sanoa mitään kun joku täysin B-kaderin mies on yhtäkkiä kuin elukka, jolle on annettu ihmisoikeudet. Juokseminen on lentämistä. Lentämistä asfaltilla, poluilla ja metässä. Maastoaskel on niin helppo ettei virheitäkään voi tehdä kun karttaa on aikaa lukea mielin määrin.
Kulku kestää koko elokuun, se itse asiassa paranee, vaikka ensin jo luulit ettei se voi tuosta parantua. SM-pitkän viikonloppu lähestyy, on perjantai-ilta ja seuraavana aamuna pitäisi lähteä juoksemaan karsintaa, joka toimii erinomaisena verryttelynä ennen sunnuntain A-finaalia, josta tulee elämäsi tähtihetki. On aika lähteä perjantai-illan fiilistelyverrylenkille.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Et menekään lenkille vaan otat kaapista pullon Koskenkorvaa. Tyhjennät pullon puolessatoista tunnissa. Sitten etsit kaupungista myöhään illalla aukiolevan kuntoklubin. Maksat 8 euron kertalipun ja menet tekemään kaikkia mahdollisia liikkeitä kaikilla mahdollisilla laitteilla. Ainakin jalkaprässiä 200 kilon painoilla. Lisäksi askelkyykkytankoon laitat painoa 89 kilon verran niin että toisella puolella on 20 kiloa ja toisella 69 kiloa. Ei sen väliä saatko ilmaan vai et. Et nosta koko kropalla vaan pelkästään selällä. Reisienlähentäjälaitteella lähentelet reisiäsi niin nopeasti kuin pystyt ja niin kauan kuin jaksat. Sen päälle vielä 30 muuta liikettä eri laitteilla. Sen jälkeen juokset kotiin NIIN KOVAA KUIN VAIN PÄÄSET.
Jälkitila:
Erinomainen kulunkadottaja. Karsinnan jouduit keskeyttämään eilisillan törttöilyn ja oksentelun takia. Sunnuntaiaamun B4-finaalissa juokset sen minkä pystyt. Häviät 14 minuuttia Yuri Agafontseville. Sen jälkeen onkin mukavaa katsoa sunnuntain A-finaalisteja loppusuoralla kaatosateessa ja ajatella: "Minäkin olisin voinut olla tuolla".
maanantai, 23. marraskuuta 2009
Itsensä kiduttaja 1 - Ruokaa roskiin
On kuulas tammikuinen pakkaskeskiviikkoaamupäivä ja on pitkän lenkin päivä. Ei kuitenkaan mikään hiljaisen lömpsöttelyn vaan oikein kunnon pitkän nousujohteisen VK-harjoituksen päivä.
Reeni menee hyvin, vauhdinjako on onnistunut. Tai ei aivan. Viimeinen kilometri tullaan ns. puolivaloilla kun energiat on IHAN loppu.
Kotona kattila liedelle ja hella kutoselle. Toinen levy kutoselle ja paistinpannu esiin. Nokare margariinia pannulle ja kanasuikaleet sekaan. Kattilassa vesi kiehuu ja heität pastat sinne. Seuraavat minuutit ovat tuskallisia, nälkä on hirveä ja kana ei vain tunnu muuttavan väriään eikä pastatkaan pehmene. Energiasi ovat niin vähissä, että tuskin jaksat seistä saati ODOTTAAAAAA! Suihkussakaan ei voi käydä kun ei jaksa. Märkä paita päälläsi alkaa kylmettää sinua vaikka seisot kuuman lieden äärellä.
Vihdoin kun ruoka on kypsää laitat pastat lautaselle, isket kanat päälle ja laitat höyryävän lautasen ruokapöydälle. Sen jälkeen kaivat esiin vielä ruokailuvälineet. Olet valmis käymään pöytään.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Otat lautasen ja kaadat kaiken sen sisällön biojätteisiin. Jos kattilaan sattui jäämään pastaa tai pannulle kanasuikaleita, laitat nekin biojätteeseen. Viet vielä biojätepussin taloyhtiösi jäteastiaan.
Jälkitila
Aivan mahtava tapa kiduttaa itseään. Täysin typerää tehdä tällainen temppu, että valmistaa ruoan kokonaan ja heittää sen sitten roskiin. Parasta on varmasti se, että ruokaa ei enää jääkaapissa ole, joten joudut kävelemään Citymarkettiin ostamaan uutta ruokaa. Voit ajatella itseksesi, että vain idiootti tekee näin.
Reeni menee hyvin, vauhdinjako on onnistunut. Tai ei aivan. Viimeinen kilometri tullaan ns. puolivaloilla kun energiat on IHAN loppu.
Kotona kattila liedelle ja hella kutoselle. Toinen levy kutoselle ja paistinpannu esiin. Nokare margariinia pannulle ja kanasuikaleet sekaan. Kattilassa vesi kiehuu ja heität pastat sinne. Seuraavat minuutit ovat tuskallisia, nälkä on hirveä ja kana ei vain tunnu muuttavan väriään eikä pastatkaan pehmene. Energiasi ovat niin vähissä, että tuskin jaksat seistä saati ODOTTAAAAAA! Suihkussakaan ei voi käydä kun ei jaksa. Märkä paita päälläsi alkaa kylmettää sinua vaikka seisot kuuman lieden äärellä.
Vihdoin kun ruoka on kypsää laitat pastat lautaselle, isket kanat päälle ja laitat höyryävän lautasen ruokapöydälle. Sen jälkeen kaivat esiin vielä ruokailuvälineet. Olet valmis käymään pöytään.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Otat lautasen ja kaadat kaiken sen sisällön biojätteisiin. Jos kattilaan sattui jäämään pastaa tai pannulle kanasuikaleita, laitat nekin biojätteeseen. Viet vielä biojätepussin taloyhtiösi jäteastiaan.
Jälkitila
Aivan mahtava tapa kiduttaa itseään. Täysin typerää tehdä tällainen temppu, että valmistaa ruoan kokonaan ja heittää sen sitten roskiin. Parasta on varmasti se, että ruokaa ei enää jääkaapissa ole, joten joudut kävelemään Citymarkettiin ostamaan uutta ruokaa. Voit ajatella itseksesi, että vain idiootti tekee näin.
perjantai, 20. marraskuuta 2009
Itsensä kiduttaja-artikkelisarja
On syksy ja synkkien ajatusten aika.
Monet maallikot pitävät esimerkiksi kestävyysjuoksijoita itsensä kiduttajina. He kun päivästä toiseen tahkoavat lenkkipoluilla joskus liian pitkään ja joskus liian kovaa. Veren maku suussa juoksemisessa ei nähdä olevan mitään järkeä, eikä siitä ole mitään hyötyä. Toisaalta juoksijoita, hiihtäjiä ja suunnistajia ihaillaan sen vuoksi, että he vetävät itsensä kipukynnyksen yli ja tajunnan rajamaille.
Todellisuudessahan me nautimme siitä. Emme välttämättä juuri harjoituksen aikana, mutta kovan tai pitkän, tai pitkän ja kovan harjoituksen jälkeen fiilis on suunnattoman hieno. Osin fyysisesti endorfiinien jyllätessä kropassa, osin henkisesti kun semmoinen rykäisy on onnistunesti takana.
Todellisuudessa urheilu ja kovat harjoitukset eivät ole itsensä kiduttamista. Loppupeleissähän pyrkimyksenämme on tosiaankin se nautinnon saaminen, vaikka sitten treenin jälkeen.
Itsensä kiduttaminen on sitä, että tekee sellaisia asioita, joista ei nauti tippaakaan. Kyseessä ei saa olla edes jokin lyhytnäköiseen hyödyntavoitteluun pyrkivä toiminta, josta koituu pidemmän päälle harmia.
Tällainen lyhytnäköinen toiminta voisi olla vaikkapa housuun kuseminen. Siinähän ihminen kokee hetkellistä hyötyä päästyään eroon kusihädästä, mutta pidemmän päälle kärsii fyysistä ja sosiaalista harmia kun housut ovat märät.
Tätäkään itsensä kiduttaminen ei siis ole vaan se on sellaista täysin järjesvastaista toimintaa, josta ei ole mitään hyötyä missään vaiheessa itselle eikä muille.
Ensi viikon aikana maanantaista torstaihin julkaisen artikkelin päivässä, jossa esittelen suunnistajalle mahdollisia tapoja kiduttaa itseään. Näytän siis teille toimintaa, missä ei ole mitään järkeä, ja josta koituu pelkkää harmia.
Monet maallikot pitävät esimerkiksi kestävyysjuoksijoita itsensä kiduttajina. He kun päivästä toiseen tahkoavat lenkkipoluilla joskus liian pitkään ja joskus liian kovaa. Veren maku suussa juoksemisessa ei nähdä olevan mitään järkeä, eikä siitä ole mitään hyötyä. Toisaalta juoksijoita, hiihtäjiä ja suunnistajia ihaillaan sen vuoksi, että he vetävät itsensä kipukynnyksen yli ja tajunnan rajamaille.
Todellisuudessahan me nautimme siitä. Emme välttämättä juuri harjoituksen aikana, mutta kovan tai pitkän, tai pitkän ja kovan harjoituksen jälkeen fiilis on suunnattoman hieno. Osin fyysisesti endorfiinien jyllätessä kropassa, osin henkisesti kun semmoinen rykäisy on onnistunesti takana.
Todellisuudessa urheilu ja kovat harjoitukset eivät ole itsensä kiduttamista. Loppupeleissähän pyrkimyksenämme on tosiaankin se nautinnon saaminen, vaikka sitten treenin jälkeen.
Itsensä kiduttaminen on sitä, että tekee sellaisia asioita, joista ei nauti tippaakaan. Kyseessä ei saa olla edes jokin lyhytnäköiseen hyödyntavoitteluun pyrkivä toiminta, josta koituu pidemmän päälle harmia.
Tällainen lyhytnäköinen toiminta voisi olla vaikkapa housuun kuseminen. Siinähän ihminen kokee hetkellistä hyötyä päästyään eroon kusihädästä, mutta pidemmän päälle kärsii fyysistä ja sosiaalista harmia kun housut ovat märät.
Tätäkään itsensä kiduttaminen ei siis ole vaan se on sellaista täysin järjesvastaista toimintaa, josta ei ole mitään hyötyä missään vaiheessa itselle eikä muille.
Ensi viikon aikana maanantaista torstaihin julkaisen artikkelin päivässä, jossa esittelen suunnistajalle mahdollisia tapoja kiduttaa itseään. Näytän siis teille toimintaa, missä ei ole mitään järkeä, ja josta koituu pelkkää harmia.
lauantai, 14. marraskuuta 2009
H1N(SM 2009)1
Noniin, nyt on ehkä taudin pahimmat vaiheet koettu ja ollaan sen verran tolpillaan, että sitä pystyy muodostamaan ihan kokonaisia lauseita sekä suullisesti, että kirjallisesti.
Viime lauantaina tosiaan ennen NSM:n bankettia kokoonnuttiin Veskun luo ja siellä olleista noin 12 ihmisestä noin 8 sai taudin, osalla ilmeisesti kävi termostaatit ihan 39 asti, pääosin kuitenkin 38. Itselläni ei ole ollut kuumetta mutta kaikki muut oireet. En muista milloin ois ollut näin kokonaisvaltainen väsymys päällä näin pitkään. On tässä kuitenkin jo muutamat ruotsinreissut käynyt. Mitä tässä on vähän kuunnellut ja katsellut ympäriinsä niin aika moni NSM:ään osallistuneista on rajun taudin saanut. Ärhäkkä tarttumaan.
Sitten hieman avautumista/valistusta. Nimittäin jos nyt menisin jonnekin klinikalle hakemaan apua tai soittaisin jonnekin terveydenhoitajalle, niin nehän sanois, että ei mulla mitään sikainfluenssaa ole, koska minulla ei ole eikä ole ollut kuumetta. Sehän on tässä se olennainen tekijä, että se pitää olla ennen ku tauti on H1N1. Siis Suomessa.
En ole kuullut yhdenkään suomalaisen viranomaisen tai sanomalehden kirjoittavan että tämän taudin voisi sairastaa ilman kuumetta. Siispä tämän täytyy olla jotain muuta.
Mutta kun niin monella muulla oli niin korkea kuume ja niin monta tuhatta täälläkipäin sitä tautia sairastaa niin oishan se vähän ihmeellistä että mulla nyt ois joku muu melkoisen kärsimyksen aiheuttava tauti kuin suurimmalla osalla.
New York Times ei ole mikään lääketieteen julkaisu mutta hyvä juttu kuumeettomasta swine flusta löytyy tästä.
Lisäksi lehti Examiner joka on jonkun paikan lehti kertoo:
"More troubling still, many patients with H1N1 swine flu, even those who are severely ill, show no signs of fever"
Edellä luetellut linkit ovat viime toukokuulta.
Lisäksi jokainen voi käydä katsomassa tuolta jenkkimaan tartuntatautiviraston (tai mikä se nyt onkaan) sivuilta mitä siellä sanotaan kuumeesta tämän influenssan tai influenssan ylipäätänsä kohdalla. Googlettamalla löytyy lisää.
Siispä tiedoksi kaikille tämän blogin lukijoille: taudin voi sairastaa ilman kuumettakin, mutta vain Suomen ulkopuolella.
Omalla kohdalla muut oireet täsmää. Muutenkin tavallisessa lentsussa tuskin olisi kolmen päivän jälkeen niin hapoilla ettei jaksa katsoa Maikkarin perjantain elokuvaa: pitkästä aikaa olisi nähnyt kun Ari Anjala pelastaa maailman.
Viime lauantaina tosiaan ennen NSM:n bankettia kokoonnuttiin Veskun luo ja siellä olleista noin 12 ihmisestä noin 8 sai taudin, osalla ilmeisesti kävi termostaatit ihan 39 asti, pääosin kuitenkin 38. Itselläni ei ole ollut kuumetta mutta kaikki muut oireet. En muista milloin ois ollut näin kokonaisvaltainen väsymys päällä näin pitkään. On tässä kuitenkin jo muutamat ruotsinreissut käynyt. Mitä tässä on vähän kuunnellut ja katsellut ympäriinsä niin aika moni NSM:ään osallistuneista on rajun taudin saanut. Ärhäkkä tarttumaan.
Sitten hieman avautumista/valistusta. Nimittäin jos nyt menisin jonnekin klinikalle hakemaan apua tai soittaisin jonnekin terveydenhoitajalle, niin nehän sanois, että ei mulla mitään sikainfluenssaa ole, koska minulla ei ole eikä ole ollut kuumetta. Sehän on tässä se olennainen tekijä, että se pitää olla ennen ku tauti on H1N1. Siis Suomessa.
En ole kuullut yhdenkään suomalaisen viranomaisen tai sanomalehden kirjoittavan että tämän taudin voisi sairastaa ilman kuumetta. Siispä tämän täytyy olla jotain muuta.
Mutta kun niin monella muulla oli niin korkea kuume ja niin monta tuhatta täälläkipäin sitä tautia sairastaa niin oishan se vähän ihmeellistä että mulla nyt ois joku muu melkoisen kärsimyksen aiheuttava tauti kuin suurimmalla osalla.
New York Times ei ole mikään lääketieteen julkaisu mutta hyvä juttu kuumeettomasta swine flusta löytyy tästä.
Lisäksi lehti Examiner joka on jonkun paikan lehti kertoo:
"More troubling still, many patients with H1N1 swine flu, even those who are severely ill, show no signs of fever"
Edellä luetellut linkit ovat viime toukokuulta.
Lisäksi jokainen voi käydä katsomassa tuolta jenkkimaan tartuntatautiviraston (tai mikä se nyt onkaan) sivuilta mitä siellä sanotaan kuumeesta tämän influenssan tai influenssan ylipäätänsä kohdalla. Googlettamalla löytyy lisää.
Siispä tiedoksi kaikille tämän blogin lukijoille: taudin voi sairastaa ilman kuumettakin, mutta vain Suomen ulkopuolella.
Omalla kohdalla muut oireet täsmää. Muutenkin tavallisessa lentsussa tuskin olisi kolmen päivän jälkeen niin hapoilla ettei jaksa katsoa Maikkarin perjantain elokuvaa: pitkästä aikaa olisi nähnyt kun Ari Anjala pelastaa maailman.
keskiviikko, 11. marraskuuta 2009
NSM 2009
Tämä blogi on ollut viimeiset kaksi viikkoa kuin Koo-Veen miessuunnistus viimeiset seitsemän vuotta: on nukuttu ruususen unta. Tämä blogi ei kuitenkaan hanki Jani Mylläristä itselleen, vaan pyrkii nostamaan päätään uuden jutun muodossa.
Monethan lyö näihin blogeihin kartan ja sitten selittää rasti kerrallaan, mitä siellä on nähty, miten on menty ja kenen kanssa. Ne on ihan kivoja juttua kelata suoraan loppuun ja lukea viimeisen rastin jälkeiset kommentit ja analyysit.
No mä lätkäsen samanlaisen koko viime viikonlopusta.
Ratana oli kuvan kaltainen setti. Mielenkiintoista oli, että radalla sai jättää käymättä ihan kuinka monta tahansa rastia. Itse jätin väliin vitosen eli Rusko-Hervannan viestin. Näin jälkikäteen ajateltuna myös kakkosrastin olisi voinut jättää käymättä.
Koti-Yösprintti
Liian tuttu maasto. Vedän koko rintin kattomalla aina kerran karttaa tietäen jo missä seuraava rasti on. Saattoi johtua siitä, että taisin reenata noin 100% kaikista syys-lokakuun reeneistä kisamaastossa poislukien jotkut mansecupit, Tainin reenit ja kisat.
Tämä tietenkin kostautui, kun joku KeparDIn vatuuseista oli laittanut parit reitinvalintavälit sinne. Itse vedin suoraan, eikä se ainakaan ekalla välillä kannattanut. Olin luultavasti kuitenkin nopein suoraan menijöistä. Lisäksi kiersin koko Hallilan koulun, kun katsoin ettei siitä aidasta pääse yli. Taisi siinäkin nelkyt sekuntia mennä.
Yösprintti-Koti
Voi jessus, että näittenkin kisojen päätteksi piti tehdä loppuverryttely.
Koti-Huuma
Saunotaan oikein Nouskin porukalla. Spekuloidaan. Olin torstai-iltana Barbaarissa yhdellä ja päätin etten mene ollenkaan ol-pubiin. Nimetön seurakaveri kuitenkin houkuttelee mukaan ja menemme Huumaan seitsemälle.
Huumassa eräs naisimmeinen tulee ihmettelemään, että miksi emme koskaan juttele selvinpäin. En osaa tai edes ehdi sanoa mitään ennekuin hän sanoo, että pidetään se linja. No pidetään vaan. Kysyn häneltä onko tuo Henrik Löfåsin näköinen kaveri Henrik Löfås. Hän ihmettelee olenko homo kun olen kiinnostunut siitä. Vastaan että en ole, vaan olisin lähinnä kiinnostunut siitä, että onko Henrik tekemässä kovia tuloksia täällä. En saa vastausta onko se Henrik. Kysyn uudestaan ja saan vastaukseksi, että Henrik Löfåsilla on tyttöystävä. Ah kiitos tiedosta.
Koukkaan noin 40 sekuntia tanssilattialla.
Huuma-Koti
Onneksi nimetön seurakaveri veti seitsemän jäävettä ja pääsen auton kyydissä kotiin.
Koti-NSM-normi
Aamu on utuinen ja luminen. On tulossa mukava kisa. Lähden avaamaan uraa neljäntenä kaverina. On ihan kivaa vaikka tiedän, että tulee ihan jäätävä tappio kaikilla osa-alueilla ensimmäisten joukossa umpihangessa tarpoessa. Kolmosella hyvä meininki loppuu, kun lyön polven kiveen niin kovaa, että kivestä lentää kipinöitä. Se polvi ei ole vielä kolmen päivänkään päästä terve, mutta ei sille vissiin pahemmin kuitenkaan käynyt. Hyvä meininki loppuu lopullisesti tunnin kohdalla hyytyessäni totaalisesti.
Juomarastilla on meininkiä. Maistan rastin antimia. Ei maistu juuri miltään.
NSM-normi-Vesa Taanilan koti
Vesalla saunotaan ja saunotaan. Voisihan sitä juoda vaikka vettäkin välillä, mutta minäpä juonkin kahvia. Luetaan kaiken maailman suunnistusblogeja, kirjoitetaan Turtolan Työväen Sanomien sähke Kangasala SKn Korvin Kuultua-palstalle ja muistellaan jo viikkoja sitten kaatunutta Facebookin Kauden Kaatajaista. Se oli hauska kaveri se.
Vesa Taanilan koti - Banketti
Teekooälläläisen kuustoistasella matkataan kaupunkiin. Bussissa on tunnelmaa.
Itse banketissa lähelläni istuu muun muassa kolme ruotsalaista miestä. Yhden nimen tiedettyäni sanon hänelle, että hänen pitäisi puhua Isak Bergman takaisin kasvattajaseuraansa, jotta hänkin saisi paremman loppusijan viestissä. Toisen nimikylttiä katsottuani totean hänelle, että miehellä on sukulaisia Täby OKssa. Kaverit ovat ihmeissään paikkansa pitävistä tiedoista. Niin olen minäkin. Voi luoja mistä minä nuokin repäsin?
No vasemmalla puolella oleva kaveri heittää myös hyvän. Sanon olevani kotoisin Jyväskylästä, ja hän osaa samantien kysyä viime kevään tunnelmista Jypin voiton jälkeen. Hän kysyy tarkemmin missä asuin ja sanon että Lutakossa, jolloin hän toteaa ruotsiksi että sehän on siinä Paviljonkin vieressä. Niinhän se on.
Kaikki ruotsalaismiehet juovat valkoviiniä, joten kolme punaviinipulloa jää illan urakakseni.
Banketti-Koti
Kaikki armeijan käyneet ja rynnäkkökiväärillä ampuneet tietävät, että laukauksen aikana syntyy takapotku eli rekyyli. Rynkyllä ampuessa rekyyli syntyy välittömästi laukaushetkellä.
Myös punaviinistä syntyy rekyyli. Rynkystä poiketen se kuitenkin syntyy 15 - 120 min laukauksen jälkeen. Punaviinin rekyylin ajankohta ja voimakkuus riippuvat pääosin siitä mistä asennosta on ampunut ja onko vetänyt sarja- vai kertatulella.
Kello 1 tajuan, että punaviinit potkaisevat kohta takaisin. Lähdemme Outin kanssa kotiin. Taksia joutuu odottamaan tunnin, bussi menee kolmen vartin päästä. Sitten bankettipaikan rappukäytävässä vastaan tulee Lotta Karhola, joka kyydittää meidät kotiovelle.
On nuo Pyrintöläiset mukavia kyydintarjoajia. Kaksi vuotta sitten Tsaari kyyditti FinnSpring-viestin pronssille, samainen mies vuotta myöhemmin AM-pitkällä maaliin. Lisäksi Jouni Mähönen tarjosi kyydit AM-pronssille pitkillä tänä vuonna ja nyt Lotta banketista kotiin! Ja kaikki teki vielä kaiken selvin päin!
Selvisin maaliin. Jälkimaku viikonlopusta oli ihan positiivinen.
Monethan lyö näihin blogeihin kartan ja sitten selittää rasti kerrallaan, mitä siellä on nähty, miten on menty ja kenen kanssa. Ne on ihan kivoja juttua kelata suoraan loppuun ja lukea viimeisen rastin jälkeiset kommentit ja analyysit.
No mä lätkäsen samanlaisen koko viime viikonlopusta.
Ratana oli kuvan kaltainen setti. Mielenkiintoista oli, että radalla sai jättää käymättä ihan kuinka monta tahansa rastia. Itse jätin väliin vitosen eli Rusko-Hervannan viestin. Näin jälkikäteen ajateltuna myös kakkosrastin olisi voinut jättää käymättä.
Koti-Yösprintti
Liian tuttu maasto. Vedän koko rintin kattomalla aina kerran karttaa tietäen jo missä seuraava rasti on. Saattoi johtua siitä, että taisin reenata noin 100% kaikista syys-lokakuun reeneistä kisamaastossa poislukien jotkut mansecupit, Tainin reenit ja kisat.
Tämä tietenkin kostautui, kun joku KeparDIn vatuuseista oli laittanut parit reitinvalintavälit sinne. Itse vedin suoraan, eikä se ainakaan ekalla välillä kannattanut. Olin luultavasti kuitenkin nopein suoraan menijöistä. Lisäksi kiersin koko Hallilan koulun, kun katsoin ettei siitä aidasta pääse yli. Taisi siinäkin nelkyt sekuntia mennä.
Yösprintti-Koti
Voi jessus, että näittenkin kisojen päätteksi piti tehdä loppuverryttely.
Koti-Huuma
Saunotaan oikein Nouskin porukalla. Spekuloidaan. Olin torstai-iltana Barbaarissa yhdellä ja päätin etten mene ollenkaan ol-pubiin. Nimetön seurakaveri kuitenkin houkuttelee mukaan ja menemme Huumaan seitsemälle.
Huumassa eräs naisimmeinen tulee ihmettelemään, että miksi emme koskaan juttele selvinpäin. En osaa tai edes ehdi sanoa mitään ennekuin hän sanoo, että pidetään se linja. No pidetään vaan. Kysyn häneltä onko tuo Henrik Löfåsin näköinen kaveri Henrik Löfås. Hän ihmettelee olenko homo kun olen kiinnostunut siitä. Vastaan että en ole, vaan olisin lähinnä kiinnostunut siitä, että onko Henrik tekemässä kovia tuloksia täällä. En saa vastausta onko se Henrik. Kysyn uudestaan ja saan vastaukseksi, että Henrik Löfåsilla on tyttöystävä. Ah kiitos tiedosta.
Koukkaan noin 40 sekuntia tanssilattialla.
Huuma-Koti
Onneksi nimetön seurakaveri veti seitsemän jäävettä ja pääsen auton kyydissä kotiin.
Koti-NSM-normi
Aamu on utuinen ja luminen. On tulossa mukava kisa. Lähden avaamaan uraa neljäntenä kaverina. On ihan kivaa vaikka tiedän, että tulee ihan jäätävä tappio kaikilla osa-alueilla ensimmäisten joukossa umpihangessa tarpoessa. Kolmosella hyvä meininki loppuu, kun lyön polven kiveen niin kovaa, että kivestä lentää kipinöitä. Se polvi ei ole vielä kolmen päivänkään päästä terve, mutta ei sille vissiin pahemmin kuitenkaan käynyt. Hyvä meininki loppuu lopullisesti tunnin kohdalla hyytyessäni totaalisesti.
Juomarastilla on meininkiä. Maistan rastin antimia. Ei maistu juuri miltään.
NSM-normi-Vesa Taanilan koti
Vesalla saunotaan ja saunotaan. Voisihan sitä juoda vaikka vettäkin välillä, mutta minäpä juonkin kahvia. Luetaan kaiken maailman suunnistusblogeja, kirjoitetaan Turtolan Työväen Sanomien sähke Kangasala SKn Korvin Kuultua-palstalle ja muistellaan jo viikkoja sitten kaatunutta Facebookin Kauden Kaatajaista. Se oli hauska kaveri se.
Vesa Taanilan koti - Banketti
Teekooälläläisen kuustoistasella matkataan kaupunkiin. Bussissa on tunnelmaa.
Itse banketissa lähelläni istuu muun muassa kolme ruotsalaista miestä. Yhden nimen tiedettyäni sanon hänelle, että hänen pitäisi puhua Isak Bergman takaisin kasvattajaseuraansa, jotta hänkin saisi paremman loppusijan viestissä. Toisen nimikylttiä katsottuani totean hänelle, että miehellä on sukulaisia Täby OKssa. Kaverit ovat ihmeissään paikkansa pitävistä tiedoista. Niin olen minäkin. Voi luoja mistä minä nuokin repäsin?
No vasemmalla puolella oleva kaveri heittää myös hyvän. Sanon olevani kotoisin Jyväskylästä, ja hän osaa samantien kysyä viime kevään tunnelmista Jypin voiton jälkeen. Hän kysyy tarkemmin missä asuin ja sanon että Lutakossa, jolloin hän toteaa ruotsiksi että sehän on siinä Paviljonkin vieressä. Niinhän se on.
Kaikki ruotsalaismiehet juovat valkoviiniä, joten kolme punaviinipulloa jää illan urakakseni.
Banketti-Koti
Kaikki armeijan käyneet ja rynnäkkökiväärillä ampuneet tietävät, että laukauksen aikana syntyy takapotku eli rekyyli. Rynkyllä ampuessa rekyyli syntyy välittömästi laukaushetkellä.
Myös punaviinistä syntyy rekyyli. Rynkystä poiketen se kuitenkin syntyy 15 - 120 min laukauksen jälkeen. Punaviinin rekyylin ajankohta ja voimakkuus riippuvat pääosin siitä mistä asennosta on ampunut ja onko vetänyt sarja- vai kertatulella.
Kello 1 tajuan, että punaviinit potkaisevat kohta takaisin. Lähdemme Outin kanssa kotiin. Taksia joutuu odottamaan tunnin, bussi menee kolmen vartin päästä. Sitten bankettipaikan rappukäytävässä vastaan tulee Lotta Karhola, joka kyydittää meidät kotiovelle.
On nuo Pyrintöläiset mukavia kyydintarjoajia. Kaksi vuotta sitten Tsaari kyyditti FinnSpring-viestin pronssille, samainen mies vuotta myöhemmin AM-pitkällä maaliin. Lisäksi Jouni Mähönen tarjosi kyydit AM-pronssille pitkillä tänä vuonna ja nyt Lotta banketista kotiin! Ja kaikki teki vielä kaiken selvin päin!
Selvisin maaliin. Jälkimaku viikonlopusta oli ihan positiivinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
