Smoolannin paluumatka. Sinulla on ihana valkoinen paita ja lyhyet hiukset. Olethan käynyt shoppailemassa edeltävänä torstaina. Sen jälkeen olet käynyt Asematunnelin parturissa. Siniset silmäsi tekevät vaikutuksen kaikkiin tanssilattian tyttöihin. Olet ihan järjettömän söpö. Marco Bjurström söisi sinut yhdellä suupalalla, Naomi Campbell myös. Peppusi on kuin Enrigue Iglesiaksen, tanssiaskeleesi kuin Emil Laurin.
Koko laivan kaunein ja kuumin tyttö on niin innoissaan, että tarjoaa sinulle Vodka Martinin ravistettuna ja tislattuna niin kuin Bond sen vetää. Juttelette niitä näitä. Ympärillä muut miehet katsovat katkerina vierestä kun heität hauskaa läppää. Huumorisi on purevaa. Et tiedä katsoako tytön ihanaa hymyä vai hieman alempana loistavaa kaula-aukkoa, joka on paljas kuin Kätkätunturin laki.
Valomerkki on puolen tunnin päässä, joten on aika lähteä. Kysyt teille vai meille. Tyttö vastaa "Meille!"
Otat häntä kädestä ja kävelette ohi väsyneiden ja katkerien TuSsin, TuMen, Orientin, Pyrinnön, Nouskin ja Mäntsälän miehien. Hississä olette kahdestaan ja olisi jo mahdollisuus suudella, mutta päätät jättää kaiken myöhemmäksi. Tyydyt vain kehumaan hänen hymyään ja hänen edustamansa seuran seuratoimintaa.
Vitoskannen käytävällä ei tarvitse kävellä pitkällekään kun tyttö jo kaivaa laukustaan avainta. Hän ottaa sinua kiinni takapuolesta. Tunnet kuinka mieskuntosi on parempi kuin Peter Öbergillä ikinä. Havahdut ajatuksistasi kun Hän tarraa sinua kädestä ja pysäyttää. Kuuluu naks ja hytin ovi on auki. Herrajumala! Sehän on ihan tyhjä. Katsot hyttiin sisään ja alasängyllä on vain yhden henkilön tavarat. Tyttö on hytissään yksin! Kohta kaksin!
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Juuri kun olet astumassa hyttiin sisään, näet vasemmalla silmäkulmallasi käytävällä istuvat Antin ja Juuson. Irrotat otteen tytöstä ja hänelle enää ikinä mitään sanomatta tai edes päin katsomatta käännyt kohti miehiä ja kävelet heidän luokseen ja ryhdyt spekuloimaan ensi kesän SM-sprintistä.
Jälkitila:
Tyttö ei seuraa sinua vaan menee hyttiinsä melko järkyttyneenä ja epäuskoisena nukkumaan. Juuso ei järjestäjänä sano oikein mitään sprintistä, ei ainakaan mitään mikä hyödyttäisi sinua. Antti ei tiedä ensi kesän kisoista mitään. Alat tuntemaan itsesi väsyneeksi. Puhe siirtyy hetken kuluttua naisiin. Edellä mainitut sankarit kiroavat sitä, kun ei ole naisia näköpiirissä eikä niitä saa iskettyä millään. Ajattelet itseksesi hiljaa "Minulla oli mahdollisuus".
Artikkelisarja päättyy toistaiseksi tähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No tulihan se kliimaksikin sieltä. Sepä onkin novellisarjan looginen lopetus.
Onkait Emil Kjellin jälkeläinen? Ja Jenny Larsin. Noi ukot ei ainakaan siirtyneet siitokseen hetikohta Jukolan voittoannkuroinnin jälkeen. Löökkeni ei edes kahden.
Joo kyllä Emil on toista polvea, samoin Jenny.
Kjellistä en tiedä mutta eikös Löökkenin esikoinen täytä ens keväänä jo kolmekymmentä? Näin olen käsittänyt.
Tosin se kaveri taitaa olla ennemminkin lagledaren tehtävissä. Näkee nimittäin jo ulkoisesta olemuksesta....
Voi hyvinkin olla, kohtahan kolmekymmentä täyttää jo -80 -luvulla syntyneet.. käyttämäni termi oli tietysti hiukan provosoiva ja harhaan johtava. Vaikka suunnistaja olisikin jo kunnostautunut lisääntymissektorilla, eihän se automaattisesti tarkoita sitä että olisi lopettanut harjoittelun ja suht. tosissaan kisailun. Ravipuolella taas ymmärtääkseni asianlaita on toisin.
Lähetä kommentti