Kohti WMOCia: Treenaaminen

Monet miettivät, miten treenata kohti kauden päätavoitetta.

Selvä homma: intervalleja. Ei mitään muuta.

Jos ikää on yli kolmasosavuosisata niin johan siinä saatana alkaa olla pohjat tehtynä. Ei auta PK ei. Monesti näkee lenkkipoluilla dee viisvitosia ja muita sen ikäsiä sauvakävelyllä. Ei niillä ikäluvuilla kannata enää pohjakuntoa luoda. Mitään pitkiä matalatehoisia happohuuhteluitakaan ei tarvita kun pitkän matkan kisakin kestää ehkä sen 40min. Eihän siinä ajassa ehdi tulla edes hiki, eikä sen pituisen suorituksen takia kannata edes vaihtaa suunnistuskamppeita.

Eli vetoja vaan. 3 x 10min on ihan hyvä harjotus. Välillä 10 x 3min. Verryttelyjä ei tarvitse, kyllä 40 vuodessa on tullut touhuttua sen verran, että kone hyrrää koko ajan. Revähdys on pelkkä kipu vartalossa, ei muuta.

Jos on vasta vanhoilla päivillään aloittanut suunnistuksen, niin verrytellä ei heidänkään kannata. Puoli tuntia on riittävä päivittäinen liikunnan tarve, jolla ehkäistä kakkostyypin diabeetesta. Sitäpaitsi yli puolen tunnin päivittäinen juoksu kasvattaa rasitusmurtumariskiä.

Vedot kannattaa vetää tiellä, polulla, ojassa ja pientareella. Nyt kun on kisat Austraaliassa niin pari vetoa voi vetää jossain hiekkarannalla tai jos asuu lähiössä niin kerrostalon pihan hiekkalaatikolla. Mun mielestä siellä Austraaliassa on paljon autiomaata, niin se toimii tyyppiharjoituksena.

Austraaliassa kuukin on kuumempi. Siellä on kevät ellei jopa kesä tulossa. Lämpötila voi olla mitä tahansa nollan ja neljänkymmenenviiden väliltä. Sitä kylmien olosuhteiden reeniä tulee joka kerta kun menee kisoihin huhtikuussa tai lokakuussa Suomessa, mutta tuo korkean lämpötilan tilanne on ongelmallisempi. Suosittelen juoksumaton viemistä paperitehtaaseen, niitä reenejähän nuo Haldenin huiput aikanaan ennen Japanin kisoja tekivät.

Jos, ei ole yhteyksiä paperitehtaisiin niin Saarisen Timpan hihoja voi nykiä SM-kisojen lähtökynnyksillä. Se on ainakin kotoisin Valkeakoskelta.

Matkavalinta on myös tärkeä asia, joka pitää olla lukkoon lyötynä mielellään jo keväällä. Vain lahjakkaimmille sopii se, että vedetään koko satsi. Nykyään näkee WMOCissa paljon niitä, jotka ahnehtivat kaikki matkat, ja sitten kisojen päätösbanketissa ihmettelevät kun kummallaakaan ei tullut menestystä.

Eli joko sprintti tai pitkä. Ois hienoa nähdä semmosta, että joku suomalainen menee Sydneyhin ja turauttaa sprintin kultakantaan ja sen jälkeen häipyy pelipaikalta.

Ja vielä muistutuksena Austraaliaan matkaaville, että semmoista bumerangia joka ei palaa takaisin, kutsutaan kepiksi.