Kulku on fysiologinen ilmiö, jossa yksilö, useimmiten urheilija kokee lähes rajattoman kyvyn oman urheilulajinsa suorittamiseen. Kulun käsite liitetään pääosin kestävyysurheiluun.
Kulun aikana urheilija pystyy terävän lihaksistonsa ansiosta saamaan kehostaan irti huomattavan suuren energiamäärän, jonka oikein kohdistamalla hän saa aikaan leipälajissaan omaa tasoaan huomattavasti kovemman tuloksen.
Kulun vaikutukset urheilijan verbaaliseen itsensä ilmaisuun
Hyvin usein, etenkin Suomessa, kulun kokenut henkilö pyrkii vähättelemään omaa suoritustaan esimerkiksi kommenteillaan: "No ihan semmonen perus", "No ei tolla vielä kuuhun mennä" tai "Ei v***u mihinkään!"
Tutkijat ovat selittäneet edellämainitun käytöksen johtuvan suomalaisesta vaatimattomuudesta, joka kumpuaa keskiajan nälänhädistä ja vanhurskaudesta.
Kulun esiintyminen
Useimmin kulku esiintyy vain harjoituksissa tai muuten merkitykseltään vähäpätöisissä tapahtumissa (poislukien Daniel Hubmann tai Petter Haraldsson). Lisäksi sen esiintyminen on erittäin satunnaista, mutta myös poikkeuksia löytyy.
Taanilan vakio
Suurin kulun poikkeussääntö on ns. Taanilan vakio. Taanilan vakiossa urheilijan fyysinen kapasiteetti on erittäin kova usean päivän, jopa viikkojen ajan putkeen, eivätkä edes rajut ponnistelut vie kulkua pois. Ilmiötä esiintyy harvoilla henkilöillä ja tästä johtuen sen tutkiminen on ollut erittäin haastavaa.
Kulun hakeminen
Kulun saamiseen on käytetty monia eri keinoja. Ei ole kuitenkaan vielä löytynyt yhtäkään menetelmää, joka olisi kiistaton kulun hankkimiskeino. Käytetyimmät kulun hakemismenetelmät ovat
1. Virittely eli kovien vetoharjoitusten tekemeninen ja niiden välissä lepääminen
2. Eläimellinen harjoittelu, jossa urheilija pyrkii taukoamattomalla harjoittelulla saamaan kehonsa sellaiseen tilaan, ettei keho ymmärrä väsymystä olevan olemassa (vrt. Taanilan vakio)
3. Kulkukännit, josta löytyy artikkeli toisaalta netissä.
Laajasta tutkimuksesta huolimatta kulku on edelleen kuin pallosalama: ilmiön tiedetään olevan olemassa, mutta sitä ei ole täydellisesti saatu toistumaan edes laboratorio-olosuhteissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin se vain on. Toiset on luotuja kulkemaan, siteeraan tähän koska niin kovasti pyrin profiloitumaan takavuosien kotimaisen populäärimusiikin tuntijaksi.
Tieteellinen lähestymistapa ilmiön kokonaisvaltaiseksi määrittelemiseksi vaatii käsitteen jakamista kahteen: koettuun, s.o subjektiiviseen kulkuun sekä absoluuttiseen kulkuun. Nämä käsitteet monasti sekoitetaan, tilanteesta ja tavoitteesta riippuen tosin myös tarkoituksellisesti. Tutkimusraportin lukijakunnan oletetaan ilman tarkempaa määrittelyä sisäistävän esitetyt käsitteet.
Seuraavassa pureudutaan tutkimusraportin kohtaan Kulun vaikutukset urheilijan verbaaliseen itseilmaisuun.
Pääsääntöisesti kestävyysurheilijoiden ryhmän muodostamassa sosiaalisessa tilanteessa ilmapiiri ei kehity subjektiivista kulkuaan vastikään kehuskelleen yksilön kannalta suotuisaan suuntaan, jos ryhmässä on yksikin henkilö jolla absoluuttinen kulku on korkeampi; joissain äärimmäisissä tapauksissa riittää jopa se, että henkilön absoluuttinen kulku on jossain menneessä ajanhetkessä ollut todistettavasti korkeampi. Tämä ilmiö osaltaan selittää mainittua, tutkimusraportissa vaatimattomuudeksi nimettyä suhtautumista tyypilliseksi havaitussa oman kulkemisen luonnehtimisessa. Luterilainen moraalikäsitys sekä katovuosien, pienempien ja isompien vihojen vuorottelun jatkumo läpi kansamme historian voidaan kuitenkin katsoa varsin suurella varmuudella vaikuttavaksi osatekijäksi havaittuun vaatimattomuus -käytökseen.
Mahdollisena kolmantena tekijänä havaittuun käytökseen nostetaan esiin skenaario, jossa vastikään taivaallisen subjektiivisen kulun kokemuksen saanut yksilö joutuu toteamaan suorituksen absoluuttisen mittariston (sijoitus suunnistuskilpailussa, suoritusaika testijuoksussa, tms) luokittelevan suoritustason alhaisemmaksi kuin mille kyseisen yksilön tavoitteet on asetettu. Tämä havainto saattaa aiheuttaa yksilössä itsesuggestiiviseksi toiminnoksi luettavan reaktion, minkä ulkoisesti havaittava muoto on pyrkimys verbaliikan keinoin myös subjektiivisen kulun tason tai kokemuksen vähättelemiseen, s.o. "vaatimattomuus", laajempana pyrkimyksenä a) sosiaalisen sidosryhmän arvostuksen kohennus/säilytys, b) oman motiivin säilyttäminen jatkaa vaadittuja toimintoja aiemmin mainitun tavoitetason saavuttamiseksi tai c) a + b.
Lähetä kommentti