Meikäpoika löytyy tästä päivämäärästä eteenpäin osoitteesta
http://www.hevoskuuri.fi
Katsokaa ja nauttikaa.
Nämä jutut jää tänne, mutta uudet tulee tuonne. Hyvää kevättä ja anteeksi kaikille, jotka kävi täällä läpi mustan syksyn ja kylmän talven. Lupaan parantaa päivitystahtia uudessa blogissani.
torstai, 17. helmikuuta 2011
tiistai, 28. syyskuuta 2010
Herkistävä flunssa
Myönnetään. Vähän turhan harvaksi on päässyt blogitustahti menemään. Olen tästä hyvin pahoillani enkä pelkästään teidän vuoksi, hyvät lukijat, vaan ihan itsenikin vuoksi. Tykkään nimittäin kirjoittaa.
Yksi syy taukoon ovat ollut terveysongelmat, jotka ovat varjostaneet minua jo huhtikuusta lähtien. Uhrasin elokuussa muutaman senttilitran vertani laboratorion tätien ja setien käyttöön enkä turhaan. He löysivät sieltä mykoplasman vasta-aineita.
Osasin toki epäillä infektiota. Nainen, joka asuu luonani sairasti tämän taudin vuosi sitten. Suurimmalle osalle se on melko vieras juttu, joten sen epäileminenkin on näissä tapauksissa vaikeaa.
Koska mykoplasmasta on niin vähän järkevää eli maallikolle sopivaa tietoa saatavilla, haluaisin itse kirjoittaa omista oireistani ja kokemuksistani laajemmankin dokumentin. Tämän lisäksi pitäisi kuitenkin päivittää tätä blogia, tehdä 15-sivuinen harjoitustyö, 10-sivuinen luentopäiväkirja, viiden sivun essee sekä 25-sivuinen kandidaatintyö. Saatan joutua priorisoimaan edellämainitut sen sairaskertomuksen edelle. Aikaa noihin kaikkiin kyllä löytyisi, mutta eihän sitä viitsisi ihan koko aikaa kännissä olla.
Tällä kertaa näppäimistöni kirvoitti sauhuamaan kuitenkin ystäväni, tuttavani, sekä seuratasolla arkkiviholliseni Timo "Tsaari" Saarisen Yskä-niminen blogijuttu, jossa hän osuvasti kiinnitti huomiota siihen kuinka flunssaa sairastavalle sanotaan aina "Sitä on nyt liikkeellä".
Niinhän sitä sanotaan. Ja onhan sitä liikkeellä. Flunssaviruksia kun sattuu ihan koko ajan olemaan "liikkeellä" niin onhan sitä helppo sanoa. En ole koskaan kuullut kenenkään toteavan flunssaa sairastavalle: "Onpa kummallista! Sitä ei nyt ole kellään muulla, mistä ihmeestä olet sen saanut?"
Mielestäni tuo flunssan liikkeelläolokommentti on yhtä turha kuin se, jos menisi ulos hengittämään raitista ilmaa, sillä sitä on nyt liikkeellä. No sitä on ollut liikkeellä viimeiset pari miljardia vuotta.
En useinkaan jaksaisi kisapaikalla selittää ennen starttia kilpatovereilleni, että "Olin tuossa alkuviikon flunssassa", koska kommentissa on niin vahvasti selittelyn makua. Lähden ikäänkuin valmiiksi hävinneenä viivalle. Annan tavallaan etukäteen signaalin, etten oikeasti ole niin hyvä kuin tuloslista antaa puolentoista tunnin päästä ymmärtää, koska minulla on ollut flunssa.
Toisaalta flunssa on urheilijalle kuin ruotsidemokraatti ruotsalaiselle parlamenttityöskentelylle - valtava ongelma ja säätämisen aihe. Miksen siis voisi kertoa kilpailijoilleni siitä?
Yleensä saan vastaukseksi, että "No mullakin on ollu tässä kurkku kipeä vähän" tai "Itellä oli kolme viikkoo sitten ihan kauhee tauti ja vieläkin yskittää. Saa nähdä mitä tästä tulee."
En kerro flunssastani muille sen takia, että muiden olisi pakko aloittaa hirveä etukäteisselittely vaan kerrron sen vain siksi, että se nyt on niin. Ihan yhtä lailla voisin kertoa että olen ostanut uuden auton alkuviikosta tai että naapurillani on ihana kissa. Mutta jos kysymys on siitä että olenko tikissä kisassa vai en, niin tottakai akuutti terveystilanne vaikuttaa tikkiin yhtä oleellisesti kuin viimeisen kolmen kuukauden treenit.
Semmoinen kunnon virustauti vie toimintakyvyn muutamaksi päiväksi ja hidastaa vauhtia vielä viikon verran. Totta helekatissa semmoinen tauti pyörii mielessä vielä loppuviikosta. Toisaalta jos kerron tästä, on se selittelyä. Jos en kerro niin jätän jotain kertomatta. Onko sekään niin hyvä?
Viime juhannuksesta elokuun puoleenväliin saakka eli kahdeksasta viikosta olin vajaa kaksi viikkoa terveenä. Muuten olin flunssassa, keuhkoputkentulehduksessa, silmätulehduksessa, poskiontelotulehduksessa tai muuten kaputt.
Joka kerta sain flunssaan vuodelepoa, keuhkotulehdukseen inhalaatiohoitoa, silmätulehdukseen silmähoitoa ja poskiontelotulehdukseen poskihoitoa. Yhdeksännellä viikolla vähän hitaammallakin käyvä ukko tajusi sen, että tämmöisen sairasteluputken taustalla on jotain muutakin kuin epäonnea. Vihdoin sain antibiootit koneeseen.
Kuukauden antibioottikuurin jälkeen keho oli mykoplasman ja lääkkeiden takia tyhjä kaikesta terveysvaikutteisesta aineesta. Immuunipuolustusjärjestelmäni muistutti Schengenmaiden välistä rajatarkastuspistettä päästäen läpi IHAN KAIKEN! Nyt sitten sairastellaan tavallista virusflunssaa.
Sitä on nyt liikkeellä-mantran lisäksi saa monesti kuulla, että flunssa on herkistävä. Varsinkin ennen tärkeitä kisoja kun kurkku on kipeä ja keuhkot riekaleina niin "Se on vaan semmosta herkistävää flunssaa"
Montako miljoonaa vanhusta kuolee vuosittain tähän herkistävään tautiin?
Ehkä minunkin on nyt vain pakko ajatella optimistisesti. Juhannuksesta lähtien olen juossut Kainuussa kaksi osakilpailua, suunnistanut Finillä kevyesti kolme kertaa, juossut yhden lenkin Lapissa (ajoin sinne sitä varten 12 tuntia) ja yhden Laajavuoressa, juossut viisi lenkkiä Tampereella, ja tämän lisäksi pyöräillyt yhteensä noin 80 kilometriä.
Tämä edellämainittu 14 viikon ja yhteensä 20 tunnin raastava harjoittelu on vienyt kehoni ihan galaksaaliseen jumiin, ja nyt tämä "herkistävä flunssa" nostattaa tikkini huippuun ennen syksyn erittäin tärkeää 25manna-viestiä!
Näin se on nähtävä!
Yksi syy taukoon ovat ollut terveysongelmat, jotka ovat varjostaneet minua jo huhtikuusta lähtien. Uhrasin elokuussa muutaman senttilitran vertani laboratorion tätien ja setien käyttöön enkä turhaan. He löysivät sieltä mykoplasman vasta-aineita.
Osasin toki epäillä infektiota. Nainen, joka asuu luonani sairasti tämän taudin vuosi sitten. Suurimmalle osalle se on melko vieras juttu, joten sen epäileminenkin on näissä tapauksissa vaikeaa.
Koska mykoplasmasta on niin vähän järkevää eli maallikolle sopivaa tietoa saatavilla, haluaisin itse kirjoittaa omista oireistani ja kokemuksistani laajemmankin dokumentin. Tämän lisäksi pitäisi kuitenkin päivittää tätä blogia, tehdä 15-sivuinen harjoitustyö, 10-sivuinen luentopäiväkirja, viiden sivun essee sekä 25-sivuinen kandidaatintyö. Saatan joutua priorisoimaan edellämainitut sen sairaskertomuksen edelle. Aikaa noihin kaikkiin kyllä löytyisi, mutta eihän sitä viitsisi ihan koko aikaa kännissä olla.
Tällä kertaa näppäimistöni kirvoitti sauhuamaan kuitenkin ystäväni, tuttavani, sekä seuratasolla arkkiviholliseni Timo "Tsaari" Saarisen Yskä-niminen blogijuttu, jossa hän osuvasti kiinnitti huomiota siihen kuinka flunssaa sairastavalle sanotaan aina "Sitä on nyt liikkeellä".
Niinhän sitä sanotaan. Ja onhan sitä liikkeellä. Flunssaviruksia kun sattuu ihan koko ajan olemaan "liikkeellä" niin onhan sitä helppo sanoa. En ole koskaan kuullut kenenkään toteavan flunssaa sairastavalle: "Onpa kummallista! Sitä ei nyt ole kellään muulla, mistä ihmeestä olet sen saanut?"
Mielestäni tuo flunssan liikkeelläolokommentti on yhtä turha kuin se, jos menisi ulos hengittämään raitista ilmaa, sillä sitä on nyt liikkeellä. No sitä on ollut liikkeellä viimeiset pari miljardia vuotta.
En useinkaan jaksaisi kisapaikalla selittää ennen starttia kilpatovereilleni, että "Olin tuossa alkuviikon flunssassa", koska kommentissa on niin vahvasti selittelyn makua. Lähden ikäänkuin valmiiksi hävinneenä viivalle. Annan tavallaan etukäteen signaalin, etten oikeasti ole niin hyvä kuin tuloslista antaa puolentoista tunnin päästä ymmärtää, koska minulla on ollut flunssa.
Toisaalta flunssa on urheilijalle kuin ruotsidemokraatti ruotsalaiselle parlamenttityöskentelylle - valtava ongelma ja säätämisen aihe. Miksen siis voisi kertoa kilpailijoilleni siitä?
Yleensä saan vastaukseksi, että "No mullakin on ollu tässä kurkku kipeä vähän" tai "Itellä oli kolme viikkoo sitten ihan kauhee tauti ja vieläkin yskittää. Saa nähdä mitä tästä tulee."
En kerro flunssastani muille sen takia, että muiden olisi pakko aloittaa hirveä etukäteisselittely vaan kerrron sen vain siksi, että se nyt on niin. Ihan yhtä lailla voisin kertoa että olen ostanut uuden auton alkuviikosta tai että naapurillani on ihana kissa. Mutta jos kysymys on siitä että olenko tikissä kisassa vai en, niin tottakai akuutti terveystilanne vaikuttaa tikkiin yhtä oleellisesti kuin viimeisen kolmen kuukauden treenit.
Semmoinen kunnon virustauti vie toimintakyvyn muutamaksi päiväksi ja hidastaa vauhtia vielä viikon verran. Totta helekatissa semmoinen tauti pyörii mielessä vielä loppuviikosta. Toisaalta jos kerron tästä, on se selittelyä. Jos en kerro niin jätän jotain kertomatta. Onko sekään niin hyvä?
Viime juhannuksesta elokuun puoleenväliin saakka eli kahdeksasta viikosta olin vajaa kaksi viikkoa terveenä. Muuten olin flunssassa, keuhkoputkentulehduksessa, silmätulehduksessa, poskiontelotulehduksessa tai muuten kaputt.
Joka kerta sain flunssaan vuodelepoa, keuhkotulehdukseen inhalaatiohoitoa, silmätulehdukseen silmähoitoa ja poskiontelotulehdukseen poskihoitoa. Yhdeksännellä viikolla vähän hitaammallakin käyvä ukko tajusi sen, että tämmöisen sairasteluputken taustalla on jotain muutakin kuin epäonnea. Vihdoin sain antibiootit koneeseen.
Kuukauden antibioottikuurin jälkeen keho oli mykoplasman ja lääkkeiden takia tyhjä kaikesta terveysvaikutteisesta aineesta. Immuunipuolustusjärjestelmäni muistutti Schengenmaiden välistä rajatarkastuspistettä päästäen läpi IHAN KAIKEN! Nyt sitten sairastellaan tavallista virusflunssaa.
Sitä on nyt liikkeellä-mantran lisäksi saa monesti kuulla, että flunssa on herkistävä. Varsinkin ennen tärkeitä kisoja kun kurkku on kipeä ja keuhkot riekaleina niin "Se on vaan semmosta herkistävää flunssaa"
Montako miljoonaa vanhusta kuolee vuosittain tähän herkistävään tautiin?
Ehkä minunkin on nyt vain pakko ajatella optimistisesti. Juhannuksesta lähtien olen juossut Kainuussa kaksi osakilpailua, suunnistanut Finillä kevyesti kolme kertaa, juossut yhden lenkin Lapissa (ajoin sinne sitä varten 12 tuntia) ja yhden Laajavuoressa, juossut viisi lenkkiä Tampereella, ja tämän lisäksi pyöräillyt yhteensä noin 80 kilometriä.
Tämä edellämainittu 14 viikon ja yhteensä 20 tunnin raastava harjoittelu on vienyt kehoni ihan galaksaaliseen jumiin, ja nyt tämä "herkistävä flunssa" nostattaa tikkini huippuun ennen syksyn erittäin tärkeää 25manna-viestiä!
Näin se on nähtävä!
maanantai, 23. elokuuta 2010
Onko aprillipäivä siirretty?
Selatessani Suomen Suunnistusliiton nettisivujen tiedotearkistoa silmiini sattui 14.7.2010 päivätty tiedote "Vanhimpien veteraanisarjojen mahdollinen ajanoton poikkeusjärjestely". Luettuani tiedotteen jouduin ensin tarkistamaan, että olenko tosiaan aidoilla liiton nettisivuilla vai onko kyse jostakin samantapaisesta pilasta, jossa pankkitunnuksia kalastelevat huijarit yrittävät saada nettipankin sivut täysin samanlaisiksi alkuperäisten kanssa.
Mennessäni liiton sivuille näppäilen selaimeen vain ssl.fi, mutta pari kertaa vasen nimetön on ollut niin nopea, että se on sujauttanut tuohon rimpsun alkajaisiksi kolme s-kirjainta kahden sijaan. Se vie jonnekin ihan toiselle sivulle. Voin kertoa, että en ole sen yhteisön jäsen, vaikka jonkin sorttista työväenlehteä tässä välillä tuleekin tehtyä.
Todettuani että olen tosiaan suunnistusliiton sivuilla jouduin tarkistamaan onko aprillipäivä siirretty heinäkuulle. En löytänyt netistä mitään siihen viittaavaa.
Ajatuksena on siis vanhinpien veteraanisarjojen ajanoton lopettaminen jo viimeiselle rastille, jotta "ko. sarjoissa saataisiin koko ohjeaika käytettyä täysipainoiseen suunnistukseen."
Ehdotus koskee etenkin keskimatkan kilpailua. Useimmissa juoksemissani keskimatkan kilpailuissa loppusuoran pituus on 30 - 150 metriä. Siispä poistamalla loppusuora saadaan täysipainoista suunnistusta lisää noin 20-40 sekuntia.
Mieleeni tulee kysymys: Kuinka paljon tällä puoliminuuttisella saadaan lisää täysipainoista suunnistusta? Laitetaanko radan kauimmainen rasti kiven sijasta vielä 30 metriä kauempana olevaan pistekumpareeseen?
Olen vuosien pohdiskelun tuloksena päätynyt siihen, että suunnistuksessa vaadittavat ominaisuudet voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen eri luokkaan
1) Fysiikka eli vyssiikka
2) Suunnistustaito
Taitoa ei tarvita enää loppusuoralla, mikäli järjestäjät ovat onnistuneet maaliviitoituksen tekemisessä. Näin ollen kilpailun viimeiset 20 sekuntia koostuu lähinnä fyysisten erojen mittaamisesta kun ensimmäiset 35 minuuttia on mitattu sekä fysiikkaa, että taitoa. Loppusuoran vaikutus tulokseen on yleensä aina marginaalinen. Toki tiukassa tilanteessa se saattaa olla ratkaiseva.
Kysyn vaan: Miksi vanhimmista veteraanisarjoista pitäisi tehdä omanlainen järjestely, jossa loppusuoraa ei tarvitsisi tai saisi juosta?
Ymmärrän sen, että vanhuus ei tule yksin. On vaivaa ja askel painaa, mutta ihan samoilla argumenteilla voisi lapsilta poistaa loppusuoran - kasvuiässä heilläkin fyysiset erot ovat enemmän riippuvaisia lapsen kehityksen ajankohdasta kuin harjoittelusta. Samalla suunnistus voitaisiin lopettaa viimeiselle rastille myös niillä, joiden painoindeksi on 22 tai yli. Ei kai veteraanit ole erityisasemassa täysipainoisen suunnistuksen vaatimuksessa? Eikö keskimatkan suunnistus ole täysipainoista suunnistusta kaikille? Ainakin sen pitäisi olla.
Mietitäänpä parilla sanalla käytännön järjestelyjä.
Tällaisen järjestelyn käytössä tulee kuitenkin huomioida seuraavat seikat, jotta kilpailijoiden oikeusturva säilyy lajisääntöjen edellyttämällä tavalla:
1) viimeisen rastin tulee olla online-rasti, kuten maalirastinkin,
2) viimeiselläkin rastilla tulee olla vara-ajanottosysteemi, jotta saadaan aika niille, joiden kilpailukortti on rikkoontunut kesken matkaa.
Eli siis viimeiselle rastille tulee saada online-leimasin tai veteraaneille oma maalileimasin, jonne ei-veteraanien pääsy tulee estää. Lisäksi vara-ajanottoon tarvitaan 1-2 kaveria ottamaan vara-aika kaikille suorituksensa viimeiselle rastille päättäville. Tottahan heidät pitää myös tunnistaa jostakin, joten veteraanien tulee käyttää kilpailunumeroa (Väreen Jouni saa taas duunata wörkkiä).
Lisäksi loppuviitoituksesta pitää rakentaa erittäin leveä, jotta viimeiselle rastille suorituksensa päättävät mahtuvat kävelemään siinä siten, että maaliin asti juoksevat voivat ottaa loppukirin ja ohittaa hitaampia kilpailijoita. Tai sitten vanhimmille veteraaneille pitää rakentaa oma viitoitus, jota pitkin he voivat kävellä leimantarkistukseen. Tai vanhimmille veteraaneille voisi olla oma leimantarkastuspiste viimeisen rastin tuntumassa - Miten järjestäjä ikinä kokeekin helpoimmaksi tavaksi järjestää tämä poikkeusjärjestely.
Mikäli esitetyn kaltaista järjestelyä käytetään, on se suunniteltava huolellisesti etenkin tulospalvelun kanssa ja asiasta on tiedotettava selkeästi kilpailuohjeissa, jotta kilpailijat tietävät varmasti, että kyseessä olevien sarjojen maali sijaitseekin poikkeuksellisesti viimeisellä rastilla ajanoton kannalta.
Järjestääkseen tällaisen kansallisen kilpailun seura tarvitsee siis pari vara-ajanottajaa, vaatimukseílla raastetun tulospalvelumiehen, ylimääräisellä tiedottamisella raastetun tiedottajan, hieman enemmän järjestelyjä jännittävän kilpailunjohtajan, valppaan ratamestarin ja numerolappujen järjestäjän. Siis sen takia, että vanhimmille veteraaneille saataisiin aikaiseksi 20-40 sekuntia lisää täysipainoista suunnistusta.
Jos joku seura päättää toteuttaa tämän älyttömän järjestelyn ja tiedottaa siitä huolellisesti kilpailuohjeissa ja vielä erikseen lähtöpaikalla niin silti varmasti yli puolet unohtaa järjestelyn kisan aikana ja juoksee maaliin saakka. Ja on kenties vihainen järjestäjille sen jälkeen kun unohti tämmöisen systeemin olemassaolon. Kenties myös moni ei-veteraani saattaa juosta veteraanien rastille tai veteraanien viitoitusta tai veteraanin kumoon.
Olisi mukava tietää kuinka moni kilpailevista vanhempien veteraanisarjojen suunnistajista oikeasti kannattaa tätä ideaa?
Kilpailuryhmä suosittelee kuitenkin normaalin maalijärjestelyn käyttöä kaikissa sarjoissa.
Tuosta lauseesta voi vetää sen johtopäätöksen, että kilpailuryhmä on itsekin havainnut järjestelyn älyttömyyden, mutta nyt sen sitten saa toteuttaa jos haluaa. Voin kuvitella kuinka kansallisia kilpaluja järjestävät pikkuseurat ottavat tämmöisen poikkeusjärjestelyn riemusta kiljuen kokeiltavakseen. Nykyään niitä talkoolaisiakin löytyy ihan liiaksi asti, joten nämä puoli minuuttia täysipainoista suunnistusta (ja kymmenen talkootuntia) lisäävät kokeilut löytävät tekijänsä.
Juuri tällaisessa tilanteessa näkee selvästi sen tilanteen, että suunnistus jakautumassa eri leireihin ja kehittymässä eri suuntiin. Kaikille ei tarjota samaa elämystä vaan huipuille halutaan säksätystä ja mahdollisimman paljon tv-aikaa viitoituksen varrella kun taas veteraanit haluavat enemmän täysipainoista suunnistusta.
Perustavaa laatua oleva ero on siinä, että veteraanit esittävät itse lajinsa kehitysehdotuksia kun taas IOF sanelee nämä ehdot huipuille. Mitä jos herrat Nordberg, Gueorgiou ja Ikonen tekisivät kansainväliselle liitolle ehdotuksen mahdollisesta MM-kisojen poikkeusjärjestelystä, jossa ei Trondheimin tapaan juostaisikaan keskimatkan kisan aikana lähes kilometrin matkaa viitoituksia pitkin. Perusteena muutokselle voisi olla vaikkapa... ööö... se, että ko. kisoissa saataisiin koko ohjeaika käytettyä täysipainoiseen suunnistukseen.
Mitä luulette, menisikö ehdotus läpi?
Ja taisin tekstin alussa ihan turhaan epäillä tiedotteen aitoutta. En vaan aina muista sitä, että kaikki mikä on internetissä, on totta.
Mennessäni liiton sivuille näppäilen selaimeen vain ssl.fi, mutta pari kertaa vasen nimetön on ollut niin nopea, että se on sujauttanut tuohon rimpsun alkajaisiksi kolme s-kirjainta kahden sijaan. Se vie jonnekin ihan toiselle sivulle. Voin kertoa, että en ole sen yhteisön jäsen, vaikka jonkin sorttista työväenlehteä tässä välillä tuleekin tehtyä.
Todettuani että olen tosiaan suunnistusliiton sivuilla jouduin tarkistamaan onko aprillipäivä siirretty heinäkuulle. En löytänyt netistä mitään siihen viittaavaa.
Ajatuksena on siis vanhinpien veteraanisarjojen ajanoton lopettaminen jo viimeiselle rastille, jotta "ko. sarjoissa saataisiin koko ohjeaika käytettyä täysipainoiseen suunnistukseen."
Ehdotus koskee etenkin keskimatkan kilpailua. Useimmissa juoksemissani keskimatkan kilpailuissa loppusuoran pituus on 30 - 150 metriä. Siispä poistamalla loppusuora saadaan täysipainoista suunnistusta lisää noin 20-40 sekuntia.
Mieleeni tulee kysymys: Kuinka paljon tällä puoliminuuttisella saadaan lisää täysipainoista suunnistusta? Laitetaanko radan kauimmainen rasti kiven sijasta vielä 30 metriä kauempana olevaan pistekumpareeseen?
Olen vuosien pohdiskelun tuloksena päätynyt siihen, että suunnistuksessa vaadittavat ominaisuudet voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen eri luokkaan
1) Fysiikka eli vyssiikka
2) Suunnistustaito
Taitoa ei tarvita enää loppusuoralla, mikäli järjestäjät ovat onnistuneet maaliviitoituksen tekemisessä. Näin ollen kilpailun viimeiset 20 sekuntia koostuu lähinnä fyysisten erojen mittaamisesta kun ensimmäiset 35 minuuttia on mitattu sekä fysiikkaa, että taitoa. Loppusuoran vaikutus tulokseen on yleensä aina marginaalinen. Toki tiukassa tilanteessa se saattaa olla ratkaiseva.
Kysyn vaan: Miksi vanhimmista veteraanisarjoista pitäisi tehdä omanlainen järjestely, jossa loppusuoraa ei tarvitsisi tai saisi juosta?
Ymmärrän sen, että vanhuus ei tule yksin. On vaivaa ja askel painaa, mutta ihan samoilla argumenteilla voisi lapsilta poistaa loppusuoran - kasvuiässä heilläkin fyysiset erot ovat enemmän riippuvaisia lapsen kehityksen ajankohdasta kuin harjoittelusta. Samalla suunnistus voitaisiin lopettaa viimeiselle rastille myös niillä, joiden painoindeksi on 22 tai yli. Ei kai veteraanit ole erityisasemassa täysipainoisen suunnistuksen vaatimuksessa? Eikö keskimatkan suunnistus ole täysipainoista suunnistusta kaikille? Ainakin sen pitäisi olla.
Mietitäänpä parilla sanalla käytännön järjestelyjä.
Tällaisen järjestelyn käytössä tulee kuitenkin huomioida seuraavat seikat, jotta kilpailijoiden oikeusturva säilyy lajisääntöjen edellyttämällä tavalla:
1) viimeisen rastin tulee olla online-rasti, kuten maalirastinkin,
2) viimeiselläkin rastilla tulee olla vara-ajanottosysteemi, jotta saadaan aika niille, joiden kilpailukortti on rikkoontunut kesken matkaa.
Eli siis viimeiselle rastille tulee saada online-leimasin tai veteraaneille oma maalileimasin, jonne ei-veteraanien pääsy tulee estää. Lisäksi vara-ajanottoon tarvitaan 1-2 kaveria ottamaan vara-aika kaikille suorituksensa viimeiselle rastille päättäville. Tottahan heidät pitää myös tunnistaa jostakin, joten veteraanien tulee käyttää kilpailunumeroa (Väreen Jouni saa taas duunata wörkkiä).
Lisäksi loppuviitoituksesta pitää rakentaa erittäin leveä, jotta viimeiselle rastille suorituksensa päättävät mahtuvat kävelemään siinä siten, että maaliin asti juoksevat voivat ottaa loppukirin ja ohittaa hitaampia kilpailijoita. Tai sitten vanhimmille veteraaneille pitää rakentaa oma viitoitus, jota pitkin he voivat kävellä leimantarkistukseen. Tai vanhimmille veteraaneille voisi olla oma leimantarkastuspiste viimeisen rastin tuntumassa - Miten järjestäjä ikinä kokeekin helpoimmaksi tavaksi järjestää tämä poikkeusjärjestely.
Mikäli esitetyn kaltaista järjestelyä käytetään, on se suunniteltava huolellisesti etenkin tulospalvelun kanssa ja asiasta on tiedotettava selkeästi kilpailuohjeissa, jotta kilpailijat tietävät varmasti, että kyseessä olevien sarjojen maali sijaitseekin poikkeuksellisesti viimeisellä rastilla ajanoton kannalta.
Järjestääkseen tällaisen kansallisen kilpailun seura tarvitsee siis pari vara-ajanottajaa, vaatimukseílla raastetun tulospalvelumiehen, ylimääräisellä tiedottamisella raastetun tiedottajan, hieman enemmän järjestelyjä jännittävän kilpailunjohtajan, valppaan ratamestarin ja numerolappujen järjestäjän. Siis sen takia, että vanhimmille veteraaneille saataisiin aikaiseksi 20-40 sekuntia lisää täysipainoista suunnistusta.
Jos joku seura päättää toteuttaa tämän älyttömän järjestelyn ja tiedottaa siitä huolellisesti kilpailuohjeissa ja vielä erikseen lähtöpaikalla niin silti varmasti yli puolet unohtaa järjestelyn kisan aikana ja juoksee maaliin saakka. Ja on kenties vihainen järjestäjille sen jälkeen kun unohti tämmöisen systeemin olemassaolon. Kenties myös moni ei-veteraani saattaa juosta veteraanien rastille tai veteraanien viitoitusta tai veteraanin kumoon.
Olisi mukava tietää kuinka moni kilpailevista vanhempien veteraanisarjojen suunnistajista oikeasti kannattaa tätä ideaa?
Kilpailuryhmä suosittelee kuitenkin normaalin maalijärjestelyn käyttöä kaikissa sarjoissa.
Tuosta lauseesta voi vetää sen johtopäätöksen, että kilpailuryhmä on itsekin havainnut järjestelyn älyttömyyden, mutta nyt sen sitten saa toteuttaa jos haluaa. Voin kuvitella kuinka kansallisia kilpaluja järjestävät pikkuseurat ottavat tämmöisen poikkeusjärjestelyn riemusta kiljuen kokeiltavakseen. Nykyään niitä talkoolaisiakin löytyy ihan liiaksi asti, joten nämä puoli minuuttia täysipainoista suunnistusta (ja kymmenen talkootuntia) lisäävät kokeilut löytävät tekijänsä.
Juuri tällaisessa tilanteessa näkee selvästi sen tilanteen, että suunnistus jakautumassa eri leireihin ja kehittymässä eri suuntiin. Kaikille ei tarjota samaa elämystä vaan huipuille halutaan säksätystä ja mahdollisimman paljon tv-aikaa viitoituksen varrella kun taas veteraanit haluavat enemmän täysipainoista suunnistusta.
Perustavaa laatua oleva ero on siinä, että veteraanit esittävät itse lajinsa kehitysehdotuksia kun taas IOF sanelee nämä ehdot huipuille. Mitä jos herrat Nordberg, Gueorgiou ja Ikonen tekisivät kansainväliselle liitolle ehdotuksen mahdollisesta MM-kisojen poikkeusjärjestelystä, jossa ei Trondheimin tapaan juostaisikaan keskimatkan kisan aikana lähes kilometrin matkaa viitoituksia pitkin. Perusteena muutokselle voisi olla vaikkapa... ööö... se, että ko. kisoissa saataisiin koko ohjeaika käytettyä täysipainoiseen suunnistukseen.
Mitä luulette, menisikö ehdotus läpi?
Ja taisin tekstin alussa ihan turhaan epäillä tiedotteen aitoutta. En vaan aina muista sitä, että kaikki mikä on internetissä, on totta.
tiistai, 20. heinäkuuta 2010
Suunnistuksen Huippuliiga 2062
Eletään vuotta 2062 Suomen Tasavallassa. Tai ei se itse asiassa ole tasavalta enää vaan osavaltio. Euroopan Unionin osavaltio. Suomessa on 500 000 maahanmuuttajaa, jotka ovat pelastaneet maan huutavalta työvoimapulalta ja ikääntyvälle väestölle riittää hoivaajia. PARAS-hanke on vähentänyt Suomen osavaltion kunnat 5 kappaleeseen ja yksi niistä on Jyväskylä - Suomen toiseksi pohjoisin kunta Oulun jälkeen.
Jyväskylän kaupunki ulottuu Pihtiputaalta Jämsään ja se tarjoaa jäätävän hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille, tosin niitä pitää tulla kokeilemaan Jyväskylään kun terveyskeskuksia ei ole muualla. Kunnan ainoa kyläkoulu eli Jämsän lukio on lakkautettu pari vuotta aiemmin, mutta kaikille kyllä järjestetään koulukyyti Jyväskylään. Se kyyti järjestetään siis niille kahdelle jämsäläiselle ja yhdelle pihtiputaalaiselle, jotka vielä kotiseuduillaan elävät. Eihän niillä seuduilla voi elää kun ne ovat täynnä susia ja karhuja, joita ei saa ampua koska EU sanoo niin.
No on meillä sentään suunnistuksen Huippuliiga. Ja lähetyksen aluksi haastatellaan Jyväskylän kaupunginjohtaja Juho-Veikko Hytöstä, joka on 77-vuotias ja joka odottelee jo innokkaasti kymmenen vuoden päästä alkavia eläkepäiviään - Juho-Veikko meinaa jäädä eläkkeelle heti kun minimi-ikä täyttyy!
Huippuliigan selostaja: Meillä on täällä haastattelussa Jyväskylän kaupunginjohtaja Juho-Veikko Hytönen. Juho-Veikko, on aivan pakko kysyä kuinka suuri asia tämä Huippuliigan osakilpailu on Jyväskylän kaupungille?
Juho-Veikko: -No eipä ole kovin suuri. Kyse on kuitenkin hyvin pienestä tapahtumasta verrattuna esimerkiksi meidän jääkiekkojoukkue Jyppiin, joka tuo Hippokselle aina sen 3000 katsojaa tai jalkapallojoukkue JJK:hon, joka on nyt kahtena vuonna peräkkäin tuonut Mestareiden Liigan himoitun pokaalin tänne Harjun stadionille. Ihan marginaaliluokan tapahtumahan tämä on, hienompaa olisi jos tänne saataisiin Tour de Francen etappi. Tottavie pettyneet urheilijat tuovat terasseillemme jonkin verran euroja, mutta ne paikat ovatkin sitten pois muilta, ainahan meidän terassit ovat täynnä.
Huippuliigan selostaja: -No kuinka paljon paikallinen suunnistusseura Suunta Jyväskylä näkyy kaupungissa?
-No eipä juuri mitenkään. Meillä on koko vanhan kaupungin alue kaavoitettu ja rakennettu, joten suunnistajat pysyvät loitolla tuolla maastoissa, jotka ovat ihan jäätävää paskaa. Jos vertaa Jyppiin tai Neste Rally Finlandin järjestäjiin niin eihän ne näy ollenkaan.
Huippuliigan selostaja: -Samalla kun lopetamme haastattelua on pakko kysyä, miten läheinen laji suunnistus on sinulle itsellesi?
Juho-Veikko: -No nuorempana oli aika läheinenkin, mutta rupes vituttamaan ne jatkuvat huonot suoritukset ja niinpä sitten kiinnostuin politiikasta enemmän. Sitten viimeinen niitti oli se kun olin presidenttiehdokkaana kaksissa eri vaaleissa, ensin Suomen Fasistisen Siniristiliikkeen ehdokkaana ja seuraavissa vaaleissa sitten Sosialistisen Kommunistipuolueen ehdokkaana, ai että se kampanjointi vei aikaa, varsinkin kun oli tuollaisissa puoluesissa ehdokkaana. Mutta nyt olen hankkinut itselleni 600 000 euron erorahan, joten voin huolella seurata kisaa, ja laji on taas lähellä sydäntäni.
Huippuliigan selostaja: -Kiitos Juho-Veikko Hytönen!
Juho-Veikko: -Kiitos!
Ja sitten alkaa itse lähetys, joka kestää kolme varttia. Siinä ajassa on kuvattu sekä miesten, että naisten lähetykset. Yhteislähtösprinttiä säksätyksellä Jyväskylän keskustassa. Matkana molemmilla alle kilometri ja 50 rastia. Kukkapenkkejä kierretään niin vasemmalta kuin oikealtakin. Välillä on rasti katiskassa eli kaksväkäsaitojen sisällä.
Ja kun tavallinen mediamaksun maksanut katsoja kääntää kanavaa, sieltä tulee Tour de Francea, jossa ukot ratsastavat pyörän selässä 200 kilometriä ylös ja alas vuoria, kuusi tuntia päivässä kolmen viikon ajan. Parilla välipäivällä! Ja lähetys tulee alusta loppuun. Irtiottoja, renkaiden puhkeamisia ja miesten hyytymisiä riittää. Kukaan ei ehdota, että pitäisikö Tourista tehdä viikon mittainen koitos, jossa vedettäisiin 15 kilometrin pätkiä, jottei olisi liian tylsää.
Ja toiselta kanavalta tulee Jalkapallon MM-kisat! Yli kuukauden kestävässä turnauksessa pelaa 32 joukkuetta ja jokainen ottelu kestää 90 minuuttia ja päälle mahdollinen jatkoaika ja rankkarikilpailu. Eikä kukaan ehdota, että pitäisikö jalkapallon MM-kisat pelata 10 joukkueen turnauksena 10 minuutin puoliajoilla viidellä kenttäpelaajalla ja kaksi kertaa isommilla maaleilla, jotta peliin saataisiin peliin tempoa ja jännitystä ja homma tiiviimpään pakettiin.
Samalla kun lopetan tekstin, on aivan pakko kysyä, miksi suunnistuksella on niin helvetinmoinen kiire tv-lajiksi hinnalla millä hyvänsä?
Jyväskylän kaupunki ulottuu Pihtiputaalta Jämsään ja se tarjoaa jäätävän hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille, tosin niitä pitää tulla kokeilemaan Jyväskylään kun terveyskeskuksia ei ole muualla. Kunnan ainoa kyläkoulu eli Jämsän lukio on lakkautettu pari vuotta aiemmin, mutta kaikille kyllä järjestetään koulukyyti Jyväskylään. Se kyyti järjestetään siis niille kahdelle jämsäläiselle ja yhdelle pihtiputaalaiselle, jotka vielä kotiseuduillaan elävät. Eihän niillä seuduilla voi elää kun ne ovat täynnä susia ja karhuja, joita ei saa ampua koska EU sanoo niin.
No on meillä sentään suunnistuksen Huippuliiga. Ja lähetyksen aluksi haastatellaan Jyväskylän kaupunginjohtaja Juho-Veikko Hytöstä, joka on 77-vuotias ja joka odottelee jo innokkaasti kymmenen vuoden päästä alkavia eläkepäiviään - Juho-Veikko meinaa jäädä eläkkeelle heti kun minimi-ikä täyttyy!
Huippuliigan selostaja: Meillä on täällä haastattelussa Jyväskylän kaupunginjohtaja Juho-Veikko Hytönen. Juho-Veikko, on aivan pakko kysyä kuinka suuri asia tämä Huippuliigan osakilpailu on Jyväskylän kaupungille?
Juho-Veikko: -No eipä ole kovin suuri. Kyse on kuitenkin hyvin pienestä tapahtumasta verrattuna esimerkiksi meidän jääkiekkojoukkue Jyppiin, joka tuo Hippokselle aina sen 3000 katsojaa tai jalkapallojoukkue JJK:hon, joka on nyt kahtena vuonna peräkkäin tuonut Mestareiden Liigan himoitun pokaalin tänne Harjun stadionille. Ihan marginaaliluokan tapahtumahan tämä on, hienompaa olisi jos tänne saataisiin Tour de Francen etappi. Tottavie pettyneet urheilijat tuovat terasseillemme jonkin verran euroja, mutta ne paikat ovatkin sitten pois muilta, ainahan meidän terassit ovat täynnä.
Huippuliigan selostaja: -No kuinka paljon paikallinen suunnistusseura Suunta Jyväskylä näkyy kaupungissa?
-No eipä juuri mitenkään. Meillä on koko vanhan kaupungin alue kaavoitettu ja rakennettu, joten suunnistajat pysyvät loitolla tuolla maastoissa, jotka ovat ihan jäätävää paskaa. Jos vertaa Jyppiin tai Neste Rally Finlandin järjestäjiin niin eihän ne näy ollenkaan.
Huippuliigan selostaja: -Samalla kun lopetamme haastattelua on pakko kysyä, miten läheinen laji suunnistus on sinulle itsellesi?
Juho-Veikko: -No nuorempana oli aika läheinenkin, mutta rupes vituttamaan ne jatkuvat huonot suoritukset ja niinpä sitten kiinnostuin politiikasta enemmän. Sitten viimeinen niitti oli se kun olin presidenttiehdokkaana kaksissa eri vaaleissa, ensin Suomen Fasistisen Siniristiliikkeen ehdokkaana ja seuraavissa vaaleissa sitten Sosialistisen Kommunistipuolueen ehdokkaana, ai että se kampanjointi vei aikaa, varsinkin kun oli tuollaisissa puoluesissa ehdokkaana. Mutta nyt olen hankkinut itselleni 600 000 euron erorahan, joten voin huolella seurata kisaa, ja laji on taas lähellä sydäntäni.
Huippuliigan selostaja: -Kiitos Juho-Veikko Hytönen!
Juho-Veikko: -Kiitos!
Ja sitten alkaa itse lähetys, joka kestää kolme varttia. Siinä ajassa on kuvattu sekä miesten, että naisten lähetykset. Yhteislähtösprinttiä säksätyksellä Jyväskylän keskustassa. Matkana molemmilla alle kilometri ja 50 rastia. Kukkapenkkejä kierretään niin vasemmalta kuin oikealtakin. Välillä on rasti katiskassa eli kaksväkäsaitojen sisällä.
Ja kun tavallinen mediamaksun maksanut katsoja kääntää kanavaa, sieltä tulee Tour de Francea, jossa ukot ratsastavat pyörän selässä 200 kilometriä ylös ja alas vuoria, kuusi tuntia päivässä kolmen viikon ajan. Parilla välipäivällä! Ja lähetys tulee alusta loppuun. Irtiottoja, renkaiden puhkeamisia ja miesten hyytymisiä riittää. Kukaan ei ehdota, että pitäisikö Tourista tehdä viikon mittainen koitos, jossa vedettäisiin 15 kilometrin pätkiä, jottei olisi liian tylsää.
Ja toiselta kanavalta tulee Jalkapallon MM-kisat! Yli kuukauden kestävässä turnauksessa pelaa 32 joukkuetta ja jokainen ottelu kestää 90 minuuttia ja päälle mahdollinen jatkoaika ja rankkarikilpailu. Eikä kukaan ehdota, että pitäisikö jalkapallon MM-kisat pelata 10 joukkueen turnauksena 10 minuutin puoliajoilla viidellä kenttäpelaajalla ja kaksi kertaa isommilla maaleilla, jotta peliin saataisiin peliin tempoa ja jännitystä ja homma tiiviimpään pakettiin.
Samalla kun lopetan tekstin, on aivan pakko kysyä, miksi suunnistuksella on niin helvetinmoinen kiire tv-lajiksi hinnalla millä hyvänsä?
keskiviikko, 16. kesäkuuta 2010
Vertailussa viestit
Tässä artikkelissa pyrin tekemään selvyyttä sille, mitä eroa ja yhtäläisyyksiä eri viesteillä on.
Osa 1 - Jukolan Viesti ja 4 x 100 metrin viesti
Perinteisellä kesäyön viestillä ja perinteisellä radankiertoviestillä on lukuisia yhtäläisyyksiä:
1. Joukkuesuoritus ratkaisee
Lopulta neljän tai seitsemän kaverin henkilökohtaiset osuusajat ynnättynä yhteen ratkaisee voittajan. Se jolla on pienin aika, voittaa.
2. Joukkuehenki ratkaisee
Ihan hirvittävän virkamiesmäisellä hengellä ei varmaan pärjää kummassakaan.
3. Harjoittelu ratkaisee
Mutta lajeissa täytyy harjoitella eri tavalla. En tunne kovin montaa Jukolavoittajaa, jotka olisivat juosseet neljä kertaa satasta joukkueessa jonka loppuaika on alle 40 sekuntia.
4. Molemmissa kilpailijat juoksevat eri ratoja kisan aikana
Molemmissa viesteissä olisi himpun takapuolesta jos kaikki juoksisivat samoja ratoja koko kisan ajan. Tosin eri syistä.
5. Jos jäät ensimmäisellä osuudella vartin nopeimmille, on syytä unohtaa voittotaistelu
Tätä tuskin kukaan kiistää ainakaan pikaviestissä.
6. Toisen tapahtuman jälkeisenä päivänä ja iltana ruotsalaiset osallistujat vetävät hirveät kännit. Toiseen tapahtumaan ne eivät osallistu.
Lukijan vastuulle jää sen määrittäminen, kumpaan tapahtumaan ruotsalaiset osallistuvat.
Pienen pohdinnan jälkeen tiettyjä eroavaisuuksiakin löytyy:
1. Toisessa on neljä osuutta, toisessa seitsemän
Toisen läpivieminen vie sen seitsemän tuntia, toisen 40 sekuntia. Toisessa on kesken viestin mainoskatkoja, mutta toisessa ei ole selostajana Hannu Varkoi. Tosin tänä vuonna kesken Jukolan tuskin on mainoskatkoja, enkä tiedä onko edes Varkoi selostajana.
2. Toisessa jos juokset piikkareilla, sinut hylätään. Toisessa jos et juokse piikkareilla, sinulle nauretaan.
Efimov tosin sai juosta piikkareilla Tampere Gamesissa ilman että sitä hylättiin. Eikä se touhu naurattanut juuri ketään.
3. Toisessa viestissä ankkurit voivat vain arvoida oman lähtöaikansa osuudelleen 5 sekunnin tarkkuudella. Toisessa viestissä suurin osa ankkureista tietää oman lähtöaikainsa sekunnilleen (klo 9.30.00 sunnuntaiaamuna)
Pikaviestissä ei yleensä tarvitse herättää joukkueen ankkuria kesken viestin valmistautumaan omaan osuuteensa.
4. Toisessa viestissä varaslähtötapauksessa kaikkia kilpailijoita ei kutsuta takaisin lähtöön.
Eikä Jukolassa ole lähtötelineitä eikä niiden takana junnupoikia ja tyttöjä varustekorin kanssa odottamassa, että jokainen aloittaja saa verryttelykamppeensa pois päältään.
5. Toisessa viestissä kilpailija ei voi lähteä liian aikaisin osuudelleen.
Tai voi, mutta K-pisteen jälkeen voi osuudesta suoriutuminen olla melko vaikeaa. Toisaalta Jukolassa usein nähdään tilanteita kun edellisen osuuden kaveri ei ole vielä ilmestynyt puomille edellisen osuuden jo kiiruhtaessa vaihtoon. Pikaviestissä tämmöinen virhe on huomattavasti pahempi kuin Jukolassa. Sen takia sitä tapahtuukin harvemmin siellä.
Viestien vertailua osa 2 - Venlojen Viesti ja kännykästä lähetettävä tekstiviesti
Yhtäläisyydet:
1. Molemmat voivat saada useat sadat naiset itkemään tänä vuonna
Eroavaisuudet:
1. Venlojen Viesti itkettää vain ensi jouluun asti. Tekstiviestillä voi itkettää ympäri vuoden.
Hauskaa viikonloppua!
Osa 1 - Jukolan Viesti ja 4 x 100 metrin viesti
Perinteisellä kesäyön viestillä ja perinteisellä radankiertoviestillä on lukuisia yhtäläisyyksiä:
1. Joukkuesuoritus ratkaisee
Lopulta neljän tai seitsemän kaverin henkilökohtaiset osuusajat ynnättynä yhteen ratkaisee voittajan. Se jolla on pienin aika, voittaa.
2. Joukkuehenki ratkaisee
Ihan hirvittävän virkamiesmäisellä hengellä ei varmaan pärjää kummassakaan.
3. Harjoittelu ratkaisee
Mutta lajeissa täytyy harjoitella eri tavalla. En tunne kovin montaa Jukolavoittajaa, jotka olisivat juosseet neljä kertaa satasta joukkueessa jonka loppuaika on alle 40 sekuntia.
4. Molemmissa kilpailijat juoksevat eri ratoja kisan aikana
Molemmissa viesteissä olisi himpun takapuolesta jos kaikki juoksisivat samoja ratoja koko kisan ajan. Tosin eri syistä.
5. Jos jäät ensimmäisellä osuudella vartin nopeimmille, on syytä unohtaa voittotaistelu
Tätä tuskin kukaan kiistää ainakaan pikaviestissä.
6. Toisen tapahtuman jälkeisenä päivänä ja iltana ruotsalaiset osallistujat vetävät hirveät kännit. Toiseen tapahtumaan ne eivät osallistu.
Lukijan vastuulle jää sen määrittäminen, kumpaan tapahtumaan ruotsalaiset osallistuvat.
Pienen pohdinnan jälkeen tiettyjä eroavaisuuksiakin löytyy:
1. Toisessa on neljä osuutta, toisessa seitsemän
Toisen läpivieminen vie sen seitsemän tuntia, toisen 40 sekuntia. Toisessa on kesken viestin mainoskatkoja, mutta toisessa ei ole selostajana Hannu Varkoi. Tosin tänä vuonna kesken Jukolan tuskin on mainoskatkoja, enkä tiedä onko edes Varkoi selostajana.
2. Toisessa jos juokset piikkareilla, sinut hylätään. Toisessa jos et juokse piikkareilla, sinulle nauretaan.
Efimov tosin sai juosta piikkareilla Tampere Gamesissa ilman että sitä hylättiin. Eikä se touhu naurattanut juuri ketään.
3. Toisessa viestissä ankkurit voivat vain arvoida oman lähtöaikansa osuudelleen 5 sekunnin tarkkuudella. Toisessa viestissä suurin osa ankkureista tietää oman lähtöaikainsa sekunnilleen (klo 9.30.00 sunnuntaiaamuna)
Pikaviestissä ei yleensä tarvitse herättää joukkueen ankkuria kesken viestin valmistautumaan omaan osuuteensa.
4. Toisessa viestissä varaslähtötapauksessa kaikkia kilpailijoita ei kutsuta takaisin lähtöön.
Eikä Jukolassa ole lähtötelineitä eikä niiden takana junnupoikia ja tyttöjä varustekorin kanssa odottamassa, että jokainen aloittaja saa verryttelykamppeensa pois päältään.
5. Toisessa viestissä kilpailija ei voi lähteä liian aikaisin osuudelleen.
Tai voi, mutta K-pisteen jälkeen voi osuudesta suoriutuminen olla melko vaikeaa. Toisaalta Jukolassa usein nähdään tilanteita kun edellisen osuuden kaveri ei ole vielä ilmestynyt puomille edellisen osuuden jo kiiruhtaessa vaihtoon. Pikaviestissä tämmöinen virhe on huomattavasti pahempi kuin Jukolassa. Sen takia sitä tapahtuukin harvemmin siellä.
Viestien vertailua osa 2 - Venlojen Viesti ja kännykästä lähetettävä tekstiviesti
Yhtäläisyydet:
1. Molemmat voivat saada useat sadat naiset itkemään tänä vuonna
Eroavaisuudet:
1. Venlojen Viesti itkettää vain ensi jouluun asti. Tekstiviestillä voi itkettää ympäri vuoden.
Hauskaa viikonloppua!
tiistai, 15. kesäkuuta 2010
Ei menestystä Kännykkäkisoissa
J-V Hytönen ei menestynyt Forssan perinteisissä Kännykkäkisoissa. Hytösen kilpailun nopea vaihe oli pitkä kuin wikipedian artikkeli "Suomi jalkapallon MM-kisoissa" ja näin ollen menestys jäi muiden maisteltavaksi. Hytösen menestys on jäänyt laihaksi kevään legendaarisissa kisoissa
-Isotonic-suunnistuksissa kärsin vielä tulehduksesta ja söin penisiliiniä, Finlux-rasteilla taas pummasin kuin sika ja nyt Kännykkäkisoissa hommasta ei tullut uhtaan mitään, kommentoi Hytönen.
Tänä vuonna Kännykkäkisojen 3000 markan pääpalkintoa tavoitteli 127 urhokekkosta. Kilpailun voitti Paimion Urheilijoiden Kim Fagerudd.
Hytösen suoritus kuuluu luokkaan luokaton, jolloin se ei itse asiassa kuulu mihinkään luokkaan, sillä luokatonta ei voi luokitella, tai sitä ei ainakaan ole luokiteltu.
-Vähän kuin nollalla jakaisi, kertoi Hytönen Saku Asikaisen Sierran takapenkiltä.
-Onneksi ei ollut kasvattajaseurani Suunta 941:n miehiä viivalla, sillä aika monelle heistä olisi tullut tappio, esimerkiksi Mikko Lepolle, Tuukka Jurvakaiselle, Lauri Pohjolalle ja Marko Töllille, kertoi Hytönen kannustaen samalla Saku Asikaisen ohjaaman Fordin yhä rajumpaan ohitukseen oikealla kaistalla hurutelleesta pyrintöläisneidin ohjaamasta menopelistä.
Hytösen tavoitteena oli voittaa kisa.
-Tavoite oli realistinen, mutta mahdoton, olenhan maksanut lisenssin ja kykenevä osallistumaan kisaan. Mahdoton se on sen takia kun ei kulje tai löydy, mutta 3000 markan palkinnolla olisin voinut maksaa vaikkapa kuukausittaisen internet-yhteyden maksun.
Hytösen internetpalveluntarjoajana toimii Suomen posti- ja lennätinlaitos.
Hytösen matkaama autokunta ei kuitenkaan joutunut poistumaan täysin tyhjin käsin kilpailupaikalta kun miesten pääsarjassa neljänneksi sijoittui Kangasalan Kisan Petteri Laitinen, joka sai palkinnoksi faksin. Laitinen työskenteli ennen Tampereen Tiedonhallinta- nimisessä yrityksessä, muttei enää, mutta nykyään siellä työskentelee Parkanon Urheilijoiden Vesa Taanila.
Itse asiassa autokunta joutui kuitenkin poistumaan tyhjin käsin kun Laitinen poistui kisapaikalta Jaana Pietilä-Annalan kyydillä. Hän ei kuitenkaan ole sukua Eveliina Pietilälle tai Johanna Seppiselle.
Tai itse asiassa ei joutunut poistumaan tyhjin käsin, sillä Hytösen kynsien alta löytyi suihkussa valtava määrä tammelalaisen suppamaaston sedimenttiä.
Saamatta jääneen rahapalkinnon vuoksi Hytönen syö loppuviikon sedimentillä varustettuja kynsiään.
-Isotonic-suunnistuksissa kärsin vielä tulehduksesta ja söin penisiliiniä, Finlux-rasteilla taas pummasin kuin sika ja nyt Kännykkäkisoissa hommasta ei tullut uhtaan mitään, kommentoi Hytönen.
Tänä vuonna Kännykkäkisojen 3000 markan pääpalkintoa tavoitteli 127 urhokekkosta. Kilpailun voitti Paimion Urheilijoiden Kim Fagerudd.
Hytösen suoritus kuuluu luokkaan luokaton, jolloin se ei itse asiassa kuulu mihinkään luokkaan, sillä luokatonta ei voi luokitella, tai sitä ei ainakaan ole luokiteltu.
-Vähän kuin nollalla jakaisi, kertoi Hytönen Saku Asikaisen Sierran takapenkiltä.
-Onneksi ei ollut kasvattajaseurani Suunta 941:n miehiä viivalla, sillä aika monelle heistä olisi tullut tappio, esimerkiksi Mikko Lepolle, Tuukka Jurvakaiselle, Lauri Pohjolalle ja Marko Töllille, kertoi Hytönen kannustaen samalla Saku Asikaisen ohjaaman Fordin yhä rajumpaan ohitukseen oikealla kaistalla hurutelleesta pyrintöläisneidin ohjaamasta menopelistä.
Hytösen tavoitteena oli voittaa kisa.
-Tavoite oli realistinen, mutta mahdoton, olenhan maksanut lisenssin ja kykenevä osallistumaan kisaan. Mahdoton se on sen takia kun ei kulje tai löydy, mutta 3000 markan palkinnolla olisin voinut maksaa vaikkapa kuukausittaisen internet-yhteyden maksun.
Hytösen internetpalveluntarjoajana toimii Suomen posti- ja lennätinlaitos.
Hytösen matkaama autokunta ei kuitenkaan joutunut poistumaan täysin tyhjin käsin kilpailupaikalta kun miesten pääsarjassa neljänneksi sijoittui Kangasalan Kisan Petteri Laitinen, joka sai palkinnoksi faksin. Laitinen työskenteli ennen Tampereen Tiedonhallinta- nimisessä yrityksessä, muttei enää, mutta nykyään siellä työskentelee Parkanon Urheilijoiden Vesa Taanila.
Itse asiassa autokunta joutui kuitenkin poistumaan tyhjin käsin kun Laitinen poistui kisapaikalta Jaana Pietilä-Annalan kyydillä. Hän ei kuitenkaan ole sukua Eveliina Pietilälle tai Johanna Seppiselle.
Tai itse asiassa ei joutunut poistumaan tyhjin käsin, sillä Hytösen kynsien alta löytyi suihkussa valtava määrä tammelalaisen suppamaaston sedimenttiä.
Saamatta jääneen rahapalkinnon vuoksi Hytönen syö loppuviikon sedimentillä varustettuja kynsiään.
lauantai, 12. kesäkuuta 2010
TTS: Isälle sakkoja komentamisesta
Turtolan käräjäoikeus on tuominnut turtolalaismiehen sakkoihin komentamisesta ja vapaudenriistosta. Tapahtumat ajoittuivat viime kevääseen, jolloin 40-vuotias isä menetti malttinsa 9-vuotiaan poikansa Play Stationin pelaamiseen.
Kuusi tuntia yhtäjaksoisesti Play Stationia pelannut poika ei suostunut tulemaan yhteiselle ruokahetkelle keittiöön. Useista suostuttelu- ja lahjontayrityksistä huolimatta poika ei suostunut lopettamaan Mortar Combat-peliä, vaan jatkoi pelaamista. Perheenisä menetti malttinsa ja korotti ääntänsä huutaen pojalle: "Jumalauta kakara nyt syömään!"
Poika kertoi tapauksesta seuraavana päivänä sosiaaliviranomaisille, jotka tekivät asiasta tutkintapyynnön. Sosiaaliviranomaisten ja poliisin selvityksissä kävi ilmi, että isä oli komentelun lisäksi myös asettanut lapselle rajoja. Yhdeksänvuotiaalla oli esimerkiksi isän määräämä kotiintuloaika illalla klo 21. Tästä johtuen miestä syytettiin myös vapaudenriistosta.
Käräjäoikeus langetti miehelle 30 päiväsakkoa komentamisesta ja 20 päiväsakkoa vapaudenriistosta. Loppulausumassa käräjäoikeus totesi muun muassa, että vaikka lapsen komentaminen onkin ollut hyväksyttävä kuritusmuoto 1990-luvulla, se ei ole sitä enää.
Vapaudenriistotuomiosta oikeus sanoi rajojen asettamisella olleen periaatteellisella tasolla hyvää tarkoittava motiivi. Samaan hengenvetoon oikeus kuitenkin muistutti isää myös siitä, että nykyään lapsen kasvatus on koulun, ei kodin vastuulla.
Kuusi tuntia yhtäjaksoisesti Play Stationia pelannut poika ei suostunut tulemaan yhteiselle ruokahetkelle keittiöön. Useista suostuttelu- ja lahjontayrityksistä huolimatta poika ei suostunut lopettamaan Mortar Combat-peliä, vaan jatkoi pelaamista. Perheenisä menetti malttinsa ja korotti ääntänsä huutaen pojalle: "Jumalauta kakara nyt syömään!"
Poika kertoi tapauksesta seuraavana päivänä sosiaaliviranomaisille, jotka tekivät asiasta tutkintapyynnön. Sosiaaliviranomaisten ja poliisin selvityksissä kävi ilmi, että isä oli komentelun lisäksi myös asettanut lapselle rajoja. Yhdeksänvuotiaalla oli esimerkiksi isän määräämä kotiintuloaika illalla klo 21. Tästä johtuen miestä syytettiin myös vapaudenriistosta.
Käräjäoikeus langetti miehelle 30 päiväsakkoa komentamisesta ja 20 päiväsakkoa vapaudenriistosta. Loppulausumassa käräjäoikeus totesi muun muassa, että vaikka lapsen komentaminen onkin ollut hyväksyttävä kuritusmuoto 1990-luvulla, se ei ole sitä enää.
Vapaudenriistotuomiosta oikeus sanoi rajojen asettamisella olleen periaatteellisella tasolla hyvää tarkoittava motiivi. Samaan hengenvetoon oikeus kuitenkin muistutti isää myös siitä, että nykyään lapsen kasvatus on koulun, ei kodin vastuulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
